torstai 8. helmikuuta 2018

Panohostelli ja miestakiainen

Ikisinkulle sattuu ja tapahtuu. Kun mukaan lisätään vielä ulkomaanmatka ja pari tippaa alkoholia, ovat kertoimet oudoille treffeille tai erinäisille omituisille seksiseikkailuille varsin korkeat, kuten blogin lukijat ovat ehkä panneet merkille. Ja näinhän siinä kävi myös viimeisimmällä reissulla...

Oli uudenvuoden aatto eräässä Kaakkois-Aasian maan juottolassa, ja olin pahoittanut mieleni ystävieni kanssa käymästäni keskustelusta, joka käsitteli syitä sinkkuuteeni. Eräs saamistani nevoista oli: "Ehkä sun ei kannata tehdä esim. kuperkeikkoja ensitreffeillä." Asia kuitenkin unohtui illan mittaa, ja tiemme jatkui klubille. Omia muistikuvia minulla ei tapahtumasta ole, mutta pikkulinnut lauloivat tarinankulun olleen seuraavanlainen:

Olin bongannut vessajonosta miehen ja kysynyt tältä mistä hän on kotoisin. Todettuaan isänmaan olevan Saksa tämä saksmanni pääsi yllättymään kajautettuani ilmoille yhden ainoan osaamistani saksankielisistä sanoista: "Purzelbaum". Kyseinen sana tarkoittaa kuperkeikkaa, joten olin luonnollisesti tehnyt myös kuperkeikan siihen perään - vaikka minua oltiin juuri varoiteltu asiasta! Yllättäen tämä miekkonen teki saman perässä, ja siitä lähtien olimme erottamattomat.

Yö vaihtui aamuun, ja päädyimme saksmannin hostellille. Hostellihuone ei suinkaan ollut pienimmästä päästä, vaan täynnä muita matkaajia. Koska Ikisinkun illan agendana ei ollut pelkän unikaverin löytäminen, päädyimme harrastamaan seksiä eräässä hostellin tyhjistä huoneista - mikäs siinä, kukaan ei näe, ajattelin. Ilmeisesti ajatukseni olivat vielä humalatilan hämärtämät, sillä annoin saman tapahtua myöhemmin myös itse hostellihuoneessa, jossa muut reppureissaajat yrittivät epätoivoisesti vetää hirsiä. Ei siinä mitään, jos homma olisikin jäänyt siihen. Korkeammat voimat olivat kuitenkin päättäneet tarjota sessiolle vielä grande finalen ja lähettää kaksi siivoojaa huoneeseen. Oloni hennon lakanan alla lykkiessä oli jo valmiiksi melkoisen Temptation Island tai Paratiisihotelli, mutta ulkopuoliseen yleisöön (huonetovereita lukuunottamatta) en ollut valmistautunut. Niinpä jähmetyin kuin lahna konsanaan saksmannin päälle - ja sisälle ja jäin odottamaan siivoojien poistumista. He eivät olleet moksiskaan, mikä kertonee, että kyseessä oli varsinainen panohostelli... Naurun pidättelemisessä oli Ikisinkulla tosin vaikeuksia.

Olin ajatellut tästä Hostellipanomiehestä vain yhdenillanjuttua, mutta hän halusi jatkaa hengailua vielä seuraavana päivänäkin. Treffien edetessä huomasin kuitenkin aika pian, että hän ei ollut aivan minun tyyppiäni - tai noh, vaikea sanoa kun en tuntunut saavan tyypistä mitään irti. Joka tapauksessa, sanoimme lopulta hyvästit, ja hän toivoi näkevänsä minut vielä uudelleen. Sanoin sitä samaa. Tämän jälkeen vaihdoimme ystävieni kanssa kohdetta eräälle lomasaarelle, ja Hostellipanomies unohtui. Saarella pääsin upgreidaaman tieni hostellipanosta hotellipanoon, joka tapahtui kaikessa omituisuudessaan ystäväni kanssa vierekkäisillä sängyillä.

Viimeisinä päivinä saarella ollessani otin asiakseni selailla Tinderiä ja yllätyksekseni bongasinkin sieltä - kenetkäst muunkaan kuin Hostellipanomiehen. Laitoin homman sattuman piikkiin - miksi kukaan nyt Ikisinkkua lähtisi jahtaamaan mantereelta toiselle? Niinpä vaihdoimme jälleen kohdetta mantereen puolelle ja asia unohtui. Kunnes viimeisenä iltana istuimme ystäväni kanssa hostellimme ravintolassa. Vilkuilin viereiseen pöytään, sillä jokin sen seurueessa vaikutti niin tutulta. Eikä ihmekään, sillä pöydässä istui itse herra Hostellipanomies! Olin kuin puulla päähän lyöty - kuinka kaikista kohteista hän olisi aivan "sattumalta" päätynyt samaan kohteeseen ja samaan hostelliin kanssamme? Tämä ei ollut enää sattuman kauppaa. Ikisinkun yksipuoliset ihastukset olivat kohdanneet haastajan.

Koska tunteeni olivat jo viilentyneet huomattavasti sitten tuon kuuman hostelliyön, sanoin ei saksmannin lähentelyille ja suuteluyrityksille. Illan mittaa humalatilani saavutti itkupisteen ja istuin yksin ulkona portailla. Ja kaikista koko paikan ihmisistä juuri Hostellipanomies sattui tulemaan luokseni. Mutta hähää, nyt ei käykään niin kuin luulette! Ikisinkku pysyi lujana ja jätti saksmannin nuolemaan näppejään ja nukkumaan yksin! Epätoivoinen olen, mutten ihan niin epätoivoinen.

Seuraavana aamuna sain kuulla hostellin eräältä satunnaiselta asukkaalta saksmannin olleen ihastunut minuun, kuten olin tämän seurausoperaation perusteella arvellutkin. Sanoimme hyvästit ja toivotin tervetulleeksi moikkaamaan Suomeen. Helsinki-Vantaalla jouduin kuitenkin yllättymään - Hostellipanomies ei ollut seurannut minua enää sinne asti.

Tarinan opetuksena on: olkaa omia itseänne ja tehkää niitä kuperkeikkoja - voitte saada yllättävän takertuvaa seuraa!

Rakkaudella, Ikisinkku.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihastuttiko vai vihastuttiko? Samaistuitko? Kerro mielipiteesi!