keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Ikisinkkuuden raadollisuus

Voisiks sä leikkii mun poikaystävää ees hetken?

Avaan Tinderin, odottamatta mitään mullistavaa. Yllättäen mätsäänkin söpön miehen kanssa ja alamme jutella. Paperilla näyttää, että tästä voisi tulla jotakin (lukuunottamatta, että asumme eri maissa). En kuitenkaan jaksa uskoa moiseen, vaan rikon tabun harrastamalla seksiä ekoilla treffeillä, mitä en (yhdenillan juttuja lukuunottamatta) koskaan tee. Sillä mitä muutakaan iloa voisin tästä miehestä saada kun aikaa ei ole paljon? Meillä on kyllä hauskaa muutenkin, mutta samalla tiedän ettei meistä koskaan tule mitään. Leikimme pariskuntaa koko viikonlopun ja olen niin onnellinen, vaikken suurempia tunteita häntä kohtaan tunnekaan. Vain se (vaikkakin hieman feikattu) tunne, että joku välittää juuri minusta on jotain mitä todella kaipaan. Maanantaina palaan harmaaseen arkeen ja vaaleanpunainen kuplani rikkoutuu.

Olen ollut koko yli parikymppisen elämäni ajan sinkku. Teinivuosina asia häiritsi enemmänkin, mutta sittemmin olen tajunnut, että parempi olla stressaamatta siitä turhia. Tai niin ainakin olen yrittänyt itselleni uskotella, välillä siinä jopa onnistuen. Kun keskittyy elämän muihin osa-alueisiin (kyllä - elämässä on muutakin kuin miehet!) ei sen pitäisi jäädä tylsäksi tai sisällöttömäksi vaikkei sitä poikaystävää olisikaan. Viime vuonna onnistuinkin oikeastaan ensimmäistä kertaa keskittymään vain itseeni ja nauttimaan elämästäni yksinkin.

Välillä onkin helppoa ja ihanaa olla sinkku. Nykyään kuitenkin yhä harvemmin kuin välillä. Olen pienestä pitäen tiedostanut olevani sitoutuja-tyyppiä, joten on sydäntäraastavaa, että juuri minut on valittu edustamaan tätä ikisinkkujen lahkoa. Mielestäni olen hoitanut edustustehtävääni ihan kunniakkaasti jo parinkymmenen vuoden ajan. Olen kyllästynyt antamaan itsestäni ensivaikutelman yhä uusille ja uusille miehille. Olen kyllästynyt juoksemaan baareissa jos haluan seksiä. Olen kyllästynyt katsomaan vierestä toisten parisuhteita.

Sitä sanotaan, että se tulee kun on tullakseen, ja jaksan yhä uskoa tähän väittämään. Kuitenkin jaksan ihmetellä, miten on mahdollista, että en ole elämäni aikana tapaillut (kahta myöhemmin narkkariksi osottautunutta miestä lukuunottamatta) ketään yhtä kertaa enempää. Miten tämä on mahdollista kun muut ikäiseni deittailevat alvariinsa ja hyppivät parisuhteista toiseen? Tiedän useammankin tapauksen, jossa eron jälkeen uusi kulta on löytynyt lähes välittömästi. Eikä siinä mitään pahaa (jollei uusi suhde sitteni ole täysi laastari) – jaksan vain ihmetellä mistä nämä tyypit löytävät niin helposti ihmisiä joista pitävät? Tai noh, löydänhän minäkin ihastuksia, mutta aina vain yksipuolisia.

Siitä päästäänkin sopivasti usein kuulemaani argumenttiin, että olen liian valikoiva. Vaikka yritänkin mennä näissä asioissa mahdollisimman paljon itseeni, en pysty allekirjoittamaan tätä väitettä. Tottakai minulla on ihannepiirteeni, kuten varmaan meillä kaikilla, mutta ne eivät ole vaatimuksia, vaan haaveita. Täydellistä yksilöä en tästä maailmasta tule löytämään. Päinvastoin tuntuukin, että kohtaamani miehet ovat olleet turhan valikoivia, sillä eivät ole halunneet tavata minua kertaa enempää. Ja kyllä, mielestäni olen ensitreffeillä aina oma itseni, vaikka jätänkin yllätyksellisemmät puoleni myöhemmin paljastettaviksi.

Usein sanotaan myös, että ei se vika ole sinussa. Minusta väite on hassu. Kenessä muussa se sitten voisi olla? Toki voidaan edelleen argumentoida, että sopivaa yksilöä ei ole vielä kohdattu, mutta yleisesti pyrin löytämään syytä sinkkuudelle ihan itsestäni ja kehittämään itseäni niiden mukaan. Ymmärtäisin tilannetta kuitenkin huomattavasti helpommin, jos olisin oikeasti ruma, ylipainoinen, tyhmä, tylsä tai tyrkky. Koska en kuitenkaan pysty samaistamaan itseäni mihinkään näistä, ovat syyt ikisinkkuudelle yhä suhteellisen suuri mysteeri.

Jaksan kyllä uskoa, että vielä kohtaan sen oikean. Samalla katselen vierestä, kuinka kaikki ikisinkutkin ystäväni pariutuvat vuoron perään. Solmin uusia ystävyyssuhteita helposti, mutta en edelleenkään jaksa ymmärtää miksi rakkaussuhteiden solmiminen on niin vaikeaa. Positiivista tässä on toki se, että niin kauan kuin olen ikisinkku, teillä on Sinkkujuttuja.com nautittavananne.

Löytyykö muita kohtalotovereita?

Rakkaudella, Ikisinkku