keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Ikisinkku ja oudot treffit

Ihminen on erehtyvinen ja erehtyminen on inhimillistä. Sama pätee myös treffeihin ja treffikumppaneihin. Näin on käynyt myös Ikisinkulle - muutamiakin kertoja - joten voisinkin jakaa yhden oudon treffikokemuksen kanssanne. Kutsukaamme tätä Pilkkupöksypojan (kaveri tykkää pukeutua pilkkukuosisin) tapaukseksi.

Ensinäkin mainittakoot, että nämä olivan painostetut deitit- ystäväni olivat jo pitkään halunneet minun menevän ulos kyseisen Pilkkupöksyn kanssa (kyseessä oli veto), johon lopulta suostuin. Ikisinkku kun olen, otan kaikki deitit aina harjoittelun kannalta, joten ajattelin ettei tässäkään tapauksessa olisi mitään menetettävää. Eikä sinänsä ollutkaan, sillä sainpahan ainakin ikimuistoiset (oudot) treffit ja makeat naurut.

Olin ehdottanut tapaamispaikaksi pubia, jonka olin huomannut tunnelmalliseksi, mutta jonka ajattelin myös olevan tarpeeksi huomaamaton ja vähemmän tunnettu välttyäkseni tuttuihin törmäämiseltä. Vähänpä tiesinkään tästä tai siitä kuinka kummallisen lopetuksen treffini saisivatkaan vasta kävellessäni kohti kyseistä treffipubia. Tiesin vain, että edessäni seisova Elvi-kampauksella ja risuparralla varustettu nahkapartainen minua melkein lyhyempi Pilkkupöksy ei olisi se odottelemani elämäni prinssi. Homma oli kuitenkin vedettävä kunnialla loppuun, ja yritinkin kääntää pinnallisia ulkokuoreen keskittyneitä ajatuksiani treffikumppanin sisimpään tutustumiseen.

Tästäkin huolimatta kietin luojaa, ettei kukaan tuttu ollut näkemässä meitä kun astuimme baariin. Vaan siinäpä maha missä painittiin; ensimmäisenä oven avattuani olin törmätä edessä istuvaan esimieheeni. Koska siinä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi, istui pomon pöydässä myös noin puolet työtiimistäni. "Sillä lailla", ajattelin ja vaihdoin (minun osaltani) kiusaantuneet tervehdykset tiimin kanssa. Kyseinen juottola oli tosiaankin tunnelmallinen - ehkä vähän turhankin intiimi. Tästä tilanpuutteesta johtuen jouduimme siirtymään treffikumppanini kanssa baaritiskille, oikein varmistaaksemme, että näköyhteys pomoon oli mahdollisimman hyvä.

Lohduttaudin ajatuksella, että kukaan ei kuitenkaan tiennyt näiden olevan tärskyt ja yritin unohtaa kiusalliset ylimääräiset silmäparit ja keskittyä sen sijaan Pilkkupöksyyn tutustumiseen, mikä tuntui hetki hetkeltä vähemmän houkuttelevalta - ainakin ensimmäisen keskustelunaiheemme jälkeen. Kyseinen kaveri otti ensimmäisenä puheeksi nimittäin syylänsä! Siis syylän!? Päätin antaa kaverille kuitenkin vielä mahdollisuuden ja jatkoin keskustelua kyseisestä paiseesta jopa oksentamatta.

Juttu lähti onneksi luistamaan muistakin aiheista ja keskeytyi vain kun joku työkavereistani tuli tekemään tilauksen tiskille. Yksi heistä pyysi liittymään seuraan, mikä alkoi kuulostaa hetki hetkeltä houkuttelevammalta vaihtoehdolta. Syylä-aiheen tullessa puheeksi toistamiseen aloin pikku hiljaa viedä tärskyjä päätöspisteeseensä, vaikka Pilkkupöksy olisikin halunnut ottaa vielä kolmannet. Saimme kuitekin lopulta vaihdettua jäähyväiset (onnekseni ilman suudelmia), ja siirryin työporukkani pöytään helpotuksesta huokaisten. Kukaan heistä ei onneksi kysellyt syytäni Pilkkupöksymiehen tapaamiseen, joten saatoin huokaista helpotuksesta. Seuraavaksi baariin saapui jonkin sortin tarot-korttiennustaja, joka ennusti minulle ja pomolleni (ei yhteisestä) rakkaustulevaisuudestamme. Aikamoinen loppuhuipennus jo muutenkin varsin oudoille treffeille.

Illan jälkeen taputtelin itseäni olalle; hienosti selvitty. Pilkkupöksystäkään ei kuulunut mitään, ja ehdin jo huokaista helpotuksesta kunnes viikon päästä hän laittoi ilmoitusluonteisen viestin vielä the Syylään liittyen. Tämän jälkeen juttu oli puolestani jo hyvin taputeltu, mutta kohtalo päätti haluta tehdä vielä paljastuksen työkavereilleni. Jouduin nimittäin erään työtehtävän puitteissa etsimään Google-kuvahausta "tavallisen suomalaisen miehen" kuvaa. Tulosten pärähdettyä silmilleni purskahdin nauruun; olin löytänyt kuvan Pilkkupöksystä!  Kuinka se oli edes mahdollista? Vieressäni istuva työkaveri halusi tietenkin välttämättä tietää syyn hervottomaan naurukohtaukseeni, joten selitin tilanteen sen kummempaa miettimättä hänelle.  Vasta tämän pyytäessä saada nähdä kuvan, tajusin paljastaneeni itseni - kyseessä oli nimittäin yksi myös näitä kummallisia treffejäni sivusta seurannut työkaverini. Mutta mikäs siinä, sehän on vain imartelevaa, että myös työkaverit tietävät Ikisinkun sekoiluista.

PS. Törmään tähän pilkkukuosin rakastajaan aina aika ajoin, ja täytyy todeta, että kyseinen lempinimi on edelleen yhtä osuva.