tiistai 22. elokuuta 2017

Ikisinkku ja rakkautta ensisilmäyksellä

Tapahtuipa kerran Rivieralla jotain, mikä saa Ikisinkun sydämen edelleen pamppailemaan.

Loman viimeisenä päivänä olimme rannalla ystävieni kanssa. Uimassa ollessani bongasin söpön jätkäporukan ja mietin pitkään uskallanko tehdä aloitteen ja mennä juttelemaan heille. Aikani emmittyäni rohkaistuin lopulta ja aloitin keskustelun rantavedessä. Selvisi, että kyseiset kaverit olivat tanskalaisia interreilaajia, ja hetken jutustelun jälkeen osoittautuivat kaiken lisäksi erittäin mukaviksi. Sovimme tekevämme illalla treffit koko porukalla, ja mielessäni kävi tietenkin ajatus viimeisen illan lomapanosta - enhän kuvitellutkaan voivani saada heistä irti mitään enempää. Kuinka väärässä olinkaan...

Ilta tuli ja vietimme rattoisan illan rannalla ryypiskellen. Hollantipano oli samalla rannalla viereisessä rantabaarissa, mutta vastailin hänen viesteihinsä hitaammanpuoleisesti, sillä halusin pitää tätä vain varavaihtoehtona. Ja hei, älkää tuomitko. En oikeasti ajattele ihmisistä näin, vaan todellisuudessa olen erittäin herkkä ja empaattinen ihminen - uskokaa tai älkää. Rannalta lähdettiin jatkoille hetkeksi sisätiloihin. Vasta jatkoilla huomasin, että yksi aiemmin vain "lomapanoksi" suunnittelemistani jätkistä olikin tavallista parempi saalis. Meillä nimittäin klikkasi tämän vaaleahipiäisen Tanskaloven kanssa aivan älyttömän hyvin. Pelottavankin  hyvin. En ole vielä koskaan tähän mennessä tavannut ketään jätkää, joka tajuaisi juttujani ja omituista huumoriani yhtä hyvin. Hollantipano soitteli, mutta siinä vaiheessa olin ku(o)pannut ajatuksen hänestä jo täysin. Olin löytänyt jotain ainutlaatuista.

Kello tuli 5 aamulla ja päätimme lähteä kaikki yöuinnille. Paidatta ja vain stringit jalassa juoksin lämpimään mereen Tanskalove kintereilläni. Miljöö oli täydellinen ja romanttisin, mitä olen tähän mennessä kokenut; oli pimeää, muttei kylmä, ukkosti, ja täysikuu lommotti meren päällä kirkkaanpunaisena. Lopulta se, mikä oli kiteillyt ilmassa jo pitkään tapahtui ja suutelimme punaisen kuun valossa. Hetki oli jotain niin täydellistä, ettei sitä voi edes pukea sanoiksi. Jatkoimme pulikointia sylikkäin vielä noin puolisen tuntia, kunnes tuli aivan liian kylmä. Palasimme maihin, jossa oli vieläkin kylmempi, mutta tiukka halaus sai ainakin sydämeni lämpenemään.

Lopulta tuli aika jättää ranta, sillä lentooni oli enää muutama tunti. Kysyin halusiko Tanskalove valvoa kanssani viimeisen puolitoistatuntisen ennen lähtöäni ja halusihan hän. Siinä me istuimme sylikkäin jutellen ummet ja lammet, tai no sen minkä kerkesimme tuossa ajassa. Kumpikin tiesi, että tunne oli molemminpuoleinen ja että siinä oli jotain maagista. Ainakaan en ole koskaan kokenut mitään vastaavaa, enkä tiedä tulenko koskaan kokemaankaan. Saatettuaan minut hotellilleni ja hyvästien koittaessa Tanskalove sanoi "Let's not make this any harder than it already is" ja suuteli minua. "See you", sanoimme vilkuttaessamme toisillemme ja lähtiessämme kumpikin omiin suuntiimme. Muutaman askeleen päästä käännyin katsomaan taakseni, mutten ollut ainoa. Katseemme kohtasivat ja hetki oli aivan kuin elokuvissa. Hississä purskahdin itkuun, jolle ei meinannut tulla loppua vielä lentokoneessakaan. Ikisinkku oli juuri kokenut rakkauden ensisilmäyksellä, muttei tiennyt tulisiko enää koskaan näkemään häntä.

Ps. Hartaasti toivon voivani lisätä tähän postaukseen jälkikäteen kommentin onnellisesta avioliitosta ja liittää hääkuvan. Haaveeksi taitaa jäädä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihastuttiko vai vihastuttiko? Samaistuitko? Kerro mielipiteesi!