maanantai 10. heinäkuuta 2017

Rakkautta etsimässä


Ystäväni sanovat, että ihastunu helposti. Olen alkanut pohtia asiaa ja todennut, että siinä on perää. Ihastun helposti ja nopeasti, mutta siinä ei ole mitään pahaa. Mieluummin kovaa ja korkealta kuin tasapaksua ja tunteetonta. Lähihistoriassa listaltani löytyy niin ex-ex-ihastus, ex-ihastus, uus-ex-ihastus kuin uus-ihastuskin. Okei joo, on eri juttu, kuinka syviä nuo ihastukset ovat olleet, mutta enemmän ja vähemmän elämäähallitsevia henkilöitä nämä ovat olleet.

mul oli tapana niin kovaa rakastua mut yleensä ne pojat ei tahtonu mua

Kun ihastus iskee (ainakin kun puhutaan Ikisinkun tapauksesta), saa kaikki muu väistyä. Ihastuksesta tulee elämän prioriteetti numero yksi, jonka ympärillä maailma pyörii. Vaikka sitä kuinka yrittää jättää ihastukset taka-alalle, vaeltavat ne pakostakin enemmän tai vähemmän mieleen pitkin päivää. Kun selviää, että kyseessä on jälleen kerran ollut yksipuolinen ihastus, eikä ensi kesänä tanssitakaan häitä, koittaa suruaika. Jos ihastus on ollut valtava, ei asiaan auta muu kuin aika. Muussa tapauksessa uuden ihastuksen kohteen löydyttyä tilanne on saatu taas hetkeksi hallintaan.

rakasta mua rakasta mua rakasta mua rakasta mua rakasta mua rakasta mua rakasta mua rakasta mua rakasta mua rakasta mua rakasta mua rakasta mua
rakasta

Mikä sitten mahtaa kyteä moisen ajattelu-, ja toimintamallin takana? No halu rakastua ja tulla rakastetuksi tietenkin. Harvapa ei sitä toivoisi. Kun ei ole koskaan saanut kokea haluamaansa kaksipuolista rakkautta, nousee kynnys löytää se vain entisestään. Ja siitä tullaankin seuraavaan pointtiin.

Voiko rakkauden löytää etsimällä?

Henkilökohtaisesti uskon, että ei. Tai jos kyllä, niin se vaatii runsaasti aikaa, useita vuosia ja täyttä omistautumista etsinnöille. Eikä silloinkaan rakkaus ole niin sataprosenttisen aitoa, kuin elokuvamainen, sattumalta löytynyt rakkaus. Näin ainakin uskon. Olen vierestä seurannut muutaman kaverin pakonomaista rakkaudenetsintäoperaatiota, eikä se vaikuta kovin terveeltä. Rakkaudennälkä on tervettä, mutta on tunnistettava, milloin se menee yli ja alkaa hallita elämää.

Miksi sitten toimin niin kuin toimin?

Koska pohjimmiltani olen (toivoton) romantikko. En koe, että elämäni olisi mitenkään niin sisällötöntä ja siksi menisin tahallani ihastumaan niin helposti. Uskon, että se on osin yhteiskunta, rakkautta pursuava sosiaalinen media ja vastarakastuneet ystävät, jotka yhdessä luovat odotuksia ihan huomaamattaan. Yritän kuitenkin ottaa tämän miehen metsästyksen kevytkenkäisesti, kuin vitsillä, ja jos nappaa niin nappaa. Rukoilen kyllä, että nappaa suhteellisen pian lähitulevaisuudessa, etten joudu tyytymään järempiin otteisiin, kuten lemmenjuomiin...


minä, minä, minä, minä ja mun tunteet

minä, minä, minä, minä ja mun tunteet

yksi ruumis ja yhdet aivot
minä, minä, entä minä ja mun tunteet
miljardeista samankaltaisista
ajattelee sitä.

Tsemppiä kaikille ikisinkuille rakkauden etsintään. <3
Rakkaudella, The Ikisinkku.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Lemmenjuoma alá Ikisinkku

Olen tunnetusti kova ihastumaan. Etenkin työkavereihin. Edellisestä katastrofista mitään oppimattomana lankesin siis jälleen, noin puoli vuotta sitten, erääseen toimistomme komistukseen. Tämä tarina on melko tragikoominen, joten on aika kaivaa popparit esiin. Luvassa on paljastus yhdestä Ikisinkun tähänastisesti hulluimmasta tempauksesta.

Uuteen työtehtävään siirryttyäni löysin itseni varsin pian ihastuneena erääseen kollegaan (kutsuttakoot häntä vaikkapa nimestäväännetyllä salanimellä, Joulupukki), minkä tiesin (tai ainakin ystäväni tiesivät) olevan virhe jo alkuunsa. Koska tunteilleen ei kuitenkaan mitään voi, ei asian voinut antaa vain olla. Tilannetta ei myöskään helpottanut, että tämä Joulupukki istui minua vastapäätä, asui naapurissa ja kävi samalla salilla kanssani. Yhteisten satunnaisten sali-, ja saunahetkien lisäksi meillä oli varsin hauskaa töissä. Tiedättekö niitä miehiä (tai ihmisiä ylipäätään), joilla on aina pilke silmäkulmassa, niin että on vaikea sanoa flirttaileeko henkilö vai ei? No, tämä miekkonen oli juuri sitä tyyppiä, minkä takia minun oli vaikea tehdä tulkintoja toisen todellisista tunteista.

Sinnikkäästi yritin kuitenkin tehdä parasta mahdollista tuttavuutta puolen vuoden ajan. Tilanne eskaloitui syntymäpäivilläni, jolloin kyseinen ihastus sai kantaa minut ambulanssiin, muttei lähtenyt mukaani sairaalaan. Siinä vaiheessa hänelle viimeistään oli selvinnyt, että olen kiinnostunut. Koska tilannetta ei voinut enää pahentaakaan, kokeilin aina silloin tällöin kepillä jäätä - tuloksetta. Kunnes sain loistoidean...

...lemmenjuoman!

Juu-u, luitte aivan oikein. Ja seuraavaksi mietitte kuinka sekaisin tämä Ikisinkku täällä ruudun toisella puolella oikein on. Melko sekaisin, tai ainakin hyvin ihastunut. Mutta niin, itse asiaan - mikä ihmeen lemmenrohto? Koska muut keinot eivät tuottaneet tulosta, päätin kokeilla saisinko jollakin loihditulla rakkaudenjuomalla ihastuksen tunteet heräteltyä.

Ensimmäinen askel juomantekoprosessissa oli sopivan ohjeen metsästäminen. Netin luotettavin lähde Suomi24 ohjeisti nukkumaan kolme ruusua rinnalla, liottamaan ne viinissä ja juottamaan miehelle. Koska alkoholivaihtoehto ei tuntunut luonnolliselta, päätin kehitellä oman ohjeen:


  • 3 terälehteä kolmesta eri juhannuskukasta, jotka rinnalla on nukuttu juhannusyönä
  • 1 murskattu kaardemumma
  • hippusellinen Madagascarin vaniljaa
  • 3 yksikköä jotakin ihastukselta saatua/häneen liittyvää ainesta (itse käytin lahjakasvin lehtiä)
  • ripaus rakkaudentuoksuista, aromikasta teetä
  • loraus vettä
  • rutkasti rakkautta
Anna kiehua ja kiehahtaa noin 20-30 minuuttia, jäähdytä, siivilöi ja pullota rakkauslaulujen soidessa ja ihastusta ajatellessa. Huom! Varmista, että kiehahtaa myrkytystilan välttämiseksi!

Kyseistä lientä keitellessäni mietin, että mihin kaikkeen tämä ikisinkkuus ihmisen ajaakaan. Lopulta olin kuitenkin hyvin ylpeä aikaansaannoksestani. Vielä ylpeämpi olin kuitenkin siitä, kuinka sain lemmenrohdon ujutettua ihastukselle. Tämä tapahtui kahdessa vaiheessa, sillä halusin varmistaa, että juoma menee varmasti kurkusta alas, sillä en sitä itse voinut kuitenkaan sinne kaataa.

1) Minulla oli tavaraa Joulupukilta lainassa, ja päätin viedä jotain korvaukseksi tästä. Insidevitsimme takia päädyin viemään maitopurkin. Koska sen avaaminen etukäteen olisi epäilyttävää, tein purkkiin pienen pienen reiän, jonka läpi puhalsin juomaa pillillä pipetin omaisesti.

2) Koska en ollut varma, oliko maito mennyt kurkusta alas tai oliko rohtoa ylipäätään päätynyt mukaan tarpeeksi, päätin tuplavarmistaa asian kaatamalla tilkan juomaa myös ihastuksen työpöydällä olevaan juomapulloon varhain aamulla kun muita ei toimistolla vielä ollut. Sormet ristissä, ettei kukaan nähnyt tätä valvontakameroista!

Syy miksi päädyin tämän hullun teon tekemään oli puoliksi halu testata toimivuus, puoliksi pokkaani. Lisäksi tiesin Joulupukin olevan lähdössä työpaikaltamme piakoin. Tulokset tälle kokeelle eivät kuitenkaan ainakaan vielä ole olleet kummoisia - päinvastoin. Läksiäisiltana tapasin ihastuksen kuvankauniin heilan suutelemassa ja mietin, olisiko lemmenjuomasta pitänyt tehdä vielä vahvempaa. Muuta ratkaisua en asiaan keksi. Onko teillä vinkkejä onnistuneisiin lemmenrohtoihin?

Liian osuva video.

PS. Vieläkin naurattaa, että oikeasti menin tekemään tämän...