keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

#työpaikkaromanssit

Työpaikkaromanssit  nuo ihanat, mutta niin vaarallisset rakkaustarinat.
Oman kokemukseni mukaan työpaikkaromanssit parhaimmillaan parantavat työtehokkuutta ja -motivaatiota, mutta pahimmillaan ja useimmiten päätyvät vain awkward momenteihin ja molemman osapuolen epämukavaan olotilaan.

Ihastuminen työkaveriin on aina riski. Koska ihastumiseen ei kuitenkaan käsittääkseni voi juurikaan vaikuttaa, ei kyseessä ole välttämättä tietoinen riskin valinta, vaan se tulee mukana kaupan päälle, mikäli ajatukset muuttuvat teoiksi. Nimimerkki: KokemustaOn.

Ihastumisen alkuvaihe on aina jännittävää, mutta työkaveriin ihastumisessa tämä jännitysmomentti on viety toiseen potenssiin, sillä tapahtumamiljöö on kielletyn ja hyväksytyn rajamailla. Taidankin tietää miltä Eevasta tuntui käärmeen kutsuessa haukkaamaan kiellettyä hedelmää; herkku on niin lähellä, mutta sen maistamisen seuraamukset voivat olla hyvinkin ikävät.

Työpaikkaihastus saa odottamaan töihin heräämistä jo kotiin päästyä ja käyttämään aikaa töihin laittautumiseen tuplamäärän. Se saa unohtamaan miten kopiokonetta käytetään, jotta saa syyn pyytää apua siltä eräältä ja se saa läikyttämään kahvit kohteen päälle. Täysin normaaleja ihastumisen oireita, mutta sillä erotuksella, että ne tapahtuvat työpaikalla. Ja kyllähän ihastuminen piristää elämää huomattavasti. Kuinka söpöä onkaan saada hymynaamalla varustettu post it -lappu työpöydälle tai vaihtaa salaa merkitseviä katseita muiden selän takana. Kuinka ihanaa onkaan nähdä lemppari-ihmistään yleensä niin harmaassa työympäristössä ja kuinka paljon työpäivää piristääkään työpaikkaihastuksen kehu muiden edessä. Varsinkin jos ihastumiseen liittyy halu tuoda hyviä puoliaan esiin, kasvaa työpanos yleensä kuin huomaamattaan. Hiphurraa, tämähän on hyvä juttu! Pitäisikö meidän määrätä työpaikkaihastukset siis pakolliseksi kaikille, jotta saadaan tehostettua työskentelyä? Jos pysytään vaan siinä ihastuksen ensihuumassa niin voisi toimiakin.

Entä sitten kun muu työporukka alkaa huomata, että jotain on meneillään?
Vaikka kuinka yrittäisi pitää matalaa profiilia, paljastuu työpaikkaromanssi useimmiten muillekin työntekijöille jo ennen kuin siitä on ehtinyt tulla edes vakavaa. Sitä ei ehkä sanota suoraan, mutta tosiasia on, että teistä kyllä puhutaan  työpaikkajuoruthan ovat parasta viihdettä, mitä arkeen mahtuu. Kun teidät on huomattu, voit sanoa hyvästit sille matalalle profiilille ja näkymättömyydelle. Tilanne on BUSTED, eikä pakoreittiä ole tarjolla. Meni syteen tai saveen, homma on kaikkien tiedossa.

Parhaimmillaan lopputulos on työilmapiirin kohentuminen teidän rakkautenne kohottaessa muidenkin tunnelmaa, mutta harmillisen usein tilanne päättyy vähemmän mukavissa merkeissä.
Kun juttu on ohi, olisi se tietysti kiva unohtaa mahdollisimman pian, jotta pääsisi elämässään eteenpäin ja vielä joskus takaisin omille jaloilleen. Koska #helppoelämä olisi kuitenkin ihan liian kivaa, ei työpaikkaromansseista ylipääsemistä ole tehty yksinkertaiseksi. Vaikka kuinka olisitte yrittäneet puhua asiat halki tai eronneet sovussa, ei tilannetta työpaikalla saa normaaliksi ihan hetkessä tai välttämättä hetken jälkeenkään. Vaaleanpunaiset työpäivät saavat väistyä harmaan arjen tieltä, ja jokainen kopiokone ja post it -lappu muistuttaa epäonnistuneesta rakkaustarinasta. Pahinta on kuitenkin ihmiskontaktit. Ex-säätöön törmääminen joka välissä ei ainakaan edesauta erosta ylipääsemistä ja työkavereiden kommentit saavat nolostumaan. Miksi menin koskaan ihastumaan työkaveriini ja miksi edes kuvittelin, että tästä olisi voinut tulla jotain?

Tilanne on nihkeä isolla ännällä, mutta oikotietä takaisin onneen ei ole. Vaihtoehtoja on kaksi: a) irtisanoutuminen ja työpaikan vaihtaminen tai b) asian kanssa elämään opetteleminen ja "aika parantaa haavat" -sanonnan sisäistäminen. Mut lupaan, vielä se helpottaa.

Sydämellä, Ikisinkku

PS. Lupauksistani huolimatta olen jälleen mennyt ihastumaan kollegaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihastuttiko vai vihastuttiko? Samaistuitko? Kerro mielipiteesi!