tiistai 14. maaliskuuta 2017

#ensisuudelma ruotsinlaivalla

Olemme tyttöporukalla ruotsinlaivalla. On ensimmäisen päivän ilta ja hytkymme laivan diskossa  selvinpäin. Tässä vaiheessa herää varmasti varsin ymmärrettävä kysymys; miksi kukaan menisi laivan diskoon selvinpäin? Tätä on vaikea itsekin ymmärtää jälkikäteen, mutta tuolloin olimme 16- ja 17-vuotiaita urheilijatyttöjä, joilla raittiuskasvatus on ilmeisesti onnistunut. Alkoholiin ei siis kosketa, sillä hauskaa osataan pitää ilmankin. Kello on ehkä kymmenen, eikä tanssilattialla ole vielä turhan täyttä, joten saamme esitellä tanssitaitojamme rauhassa. Välillä kuitenkin pidetään taukoa loungen puolella vaivihkaa mahdollisia söpöjä jätkiä bongaillen.

Jossain vaiheessa saammekin seuraa kiimaisesta suomenruotsalaisesta jätkäporukasta, joka on pitänyt huolen, ettei tänä iltana kärsitä nestehukasta. Ystäviäni tämä känninen porukka lähinnä hermostuttaa, mutta koska itse olen suuri (suomen)ruotsalaisten fani ja rakkaudennälkäinen, kiinnostun välittömästi porukan söpöimmän finlanssvenskin seurasta. Muut jätkät yrittävät epätoivoisesti lämmitellä ystäviäni, mutta ainoastaan minun "Börjeni" on ainoa, joka saattaa edes haaveilla saavansa tänä iltana. Juttelemme, eikä toisen osapuolen humalatila häiritse minua lainkaan, olenhan sentään saanut minua noin viisi vuotta vanhemman komean jätkän kiinnostumaan itsestäni  kännistä viis.

Illan edetessä Börje pyytää minua mukaan hyttiinsä, mutta sinne minulla ei ole asiaa, sillä kaveriporukkassa on sovittu ettei kavereita jätetä. Lopulta saan Börjeni kuitenkin kanssani tanssilattialle ja silloin se tapahtuu: #ensisuudelma! En ole suudellut ketään koskaan aikaisemmin kunnolla ja nyt se sitten tapahtuu, keskellä ruotsinlaivan hikistä tanssilattiaa! Suudelma maistuu kaljalta, mutta pidän siitä silti. Näin jälkikäteen ajateltuna lähinnä ihmetyttää kuinka epätoivoinen sitä on ollut, että voi nauttia selvinpäin humalaisen suudelmasta ja seurasta. No, onhan Börje sentään pirun komea ja vieläpä suomenruotsalainen. Ja se jopa tykkää musta!

Börje tahtoisi varmasti viedä minut hyttiinsä, mutta tieni käy vain omaan hyttiin noin kello neljän aikaan, sillä mukanaoleva valvojana toimiva kaverin äiti niin tahtoo. Ja se on laki. Börje antaa minulle kuitenkin numeronsa ja se tiukasti nyrkkiinpuristettuna vaivun ihastuneena uneen.

Aamu valkenee meillä krapulattomana, toisin kuin suurimmalla osalla muista laivan matkustajista. Aamupalalla näen tuttuja kasvoja Börjen kaveriporukasta ja lopulta bongaan itse pääjehunkin. Jätkä on krapulainen ja hiljaista poikaa, hyvä jos moikkaa. Tätä hieman ihmetellen jatkan kuitenkin ihastuneena kiertämään Tukholmaa ostaen uuden biletopin, josta ajattelen Börjen pitävän.

Illalla yritän bongailla Börjeä ympäri laivaa, tuloksetta. Lopulta laitan viestin edellisenä iltana saamaani numeroon ja kysyn ovatko tulossa illalla diskoon. Vastausta ei kuulu, mutta en menetä toivoa. Myöhemmin illalla kohtaamme vihdoin ja Börje kertoo antaneensa vahingossa väärän puhelinnumeron minulle. Tilanne korjataan, mutta ilmeisesti en loppupeleissä ole Börjen etsimää (seksi)seuraa, sillä myöhemmin illalla bongaamme hänet läheisistä tunnelmista jonkun toisen muijan kanssa. Noh, minähän en niin helpolla luovuta. Ainakaan kun on kyse ihastuksista.

Kaikki loppuu aikanaan ja niin saa myös risteilymme päätöksen ilman sen kummempaa loppuhuipennusta. Yksi kuitenkin jää ja se yksi on alati kasvava ihastukseni Börjeen. Maanantaina kerron koulussa "jutustani" tämän hottiksen kanssa ja kaverit ihailevat kuvia, joita esittelen Facebookista. Jostain kumman syystä Börje ei vain ole hyväksynyt kaveripyyntöäni vielä. No, ehkä se ei käytä Facebookia niin usein tai ehkä se ei muista minua. Asia ratkaistaan tietenkin laittamalla muka niin rento Whatsapp-viesti kohteelle. Niukka vastaus tulee kuin tuleekin lopulta, joskin hieman välttelevän sävyisenä.

Onneksi Ikisinkku on valettu suomalaisesta sisusta eikä osaa luovuttaa. Seuraava askel onkin Börjen urheilujoukkueen sivujen ulkoaopettelu ja työpaikan selvittäminen. Skootteri löytääkin pian tiensä lähimäkkäriin tavallista useammin, etenkin kun ottaa huomioon että elän syömishäiriöistä ja roskaruuatonta elämänvaihetta. Bongaamme tiskiltä Börjen lähes identtisen veljen, mutta kerta toisensa jälkeen arpa on tyhjä. Ja vaikka nappaisikin, mitä silloin tapahtuisi? Minulla ei ole mitään suunnitelmaa sen varalle, että näkisinkin Börjen vielä uudelleen. Toivon vain, että näkisin.

Näissä merkeissä elämä etenee Börjen hohdon pikkuhiljaa himmetessä, mutta ei täysin unohtuessa. Börje unohtuu kokonaan vasta löytäessäni uuden ihastuksen seuraavalta risteilyltä, eikä täysin silloinkaan. Noin kaksi vuotta tapahtuneen jälkeen näen vihdoin Börjen kaupungilla, mutta en mene moikkaamaan.

Sydämellä, Ikisinkku

Ps. Kaveripyyntö odottaa edelleen hyväksyntää Facebookissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihastuttiko vai vihastuttiko? Samaistuitko? Kerro mielipiteesi!