tiistai 21. maaliskuuta 2017

#ekakerta

Eka kerta tuskin unhoittuu koskaan, oli se sitten nautinnollinen (mitä varmastikaan 95% ekoista kerroista ei ole) tai painajaismainen painallus. Ekaa kertaa odotetaan koko alkuelämä ja sitä voikin sitten muistella loppuelämän joko nostalgisen onnen tai häpeän värittämin tuntein. Ekasta kerrasta puhutaan paljon varsinkin teini-iässä, mutta loppupeleissä se on vain pieni kärpäsenkakka koko elämän mittakaavassa. Seksielämän aikajanalla eka kerta on kuitenkin tärkeähkö piste janan alkupäässä eikä tätä ensimmäisen kerran kokemusta pysty enää jälkikäteen toiseen vaihtamaan (ikävä kyllä). Kyseessä on siis jokseenkin ainutlaatuinen homma, mutta kukin arvottakoot sen elämässään haluamallaan tavalla. Itse muistelen ekaa yhdyntääni aina hymyillen, sillä koko tarina on suhteellisen hupaisa. Siksipä päätin jakaa tämän ekan kertani teidän kanssanne.

Olin 18-vuotias ja edelleen neitsyt. Se hävetti. Kuten monissa teinielokuvissa, minullakin oli hillitön tarve päästä neitsyydestäni eroon. Siihen ei valitettavasti ollut oikein muuta vaihtoehtoa kuin elämäni ensimmäisen randompanon etsiminen ja sisäänpäästäminen. Läheltäpiti-tilanteita oli toki ollut jo aikaisemminkin muutamien harvojen biletyskertojen yhteydessä, mutta itse tositoimintaan ei oltu vielä päästy. 18-vuotispäivänäni järjestin koko korttelia järisyttäneet kotibileet, joissa neitsyydenmenetyksen olisi saanut suoritettua varsin kätevästi, mikäli vapaa huone olisi ollut tarjolla. Nyt tilanne jäi kuitenkin vain kiimaiseen käsipeliin terassillamme, josta tosin jäi jälkensä hormonihuumassa romahtaneen hyllyn muodossa. Muistan yhä edelleen tuolloisen partnerin kysymykseen "Millon viimeks?", johon vastasin kierrellen: "Siitä on aikaa". Kyseinen kopelointikaveri totesi myös minun olevan ilmeisesti aika kokomaton, mikä tietysti hävetti myös. Tuolloin jos viimeistään päätin, että neitsyyden taakasta on päästävä eroon ja mahdollisimman nopeasti. 

Kului kuukausia, mutta sopivaa ratsua ei tullut vastaan. Toki mahdollisuuksia tuli vastaan, mutta joko jännitin tilannetta liikaa tai kumppanissa oli jotain mätää. Eräänä iltana baarissa ollessamme ja miehen iskettyäni, tein päätöksen, että tänään se tapahtuu. Ja niin tapahtuikin.

Hetken rupattelun jälkeen päätimme yksissätuumin lähteä jatkamaan yhteistä yötämme johonkin toisaalle. Itse olin (onneksi) hörppinyt kiitettävästi, mutta tämä minua 6 vuotta vanhempi partnerini ei ainakaan oman väitteensä mukaan ollut juuri juonut, joten lähdimme baarista hänen autokyydillään päätyen Hietsun rantaan. Siellä se sitten tapahtui, Hietaniemen rannassa autossa 24-vuotiaan ihan ok hyvännäköisen miehen kanssa. Kutsuttaakoot häntä Maitopojaksi (tarina nimen takaa selviää pian). Seksi oli täynnä säätöä (minun puoleltani) - milloin oli haarat liian kiinni, milloin mies luuli makaavansa lahnan kanssa. Lopputulokseen hän kuitenkin taisi olla tyytyväinen ja minä puolestaan olin tyytyväinen kun tapahtuma oli ohi, suorastaan ylpeä itsestäni. Eikä se kai sattunutkaan niin paljon kuin olin lukenut. Auton ikkunat olivat huurussa, alastomat vartalomme tihkuivat hikeä ja aurinko oli nousemassa. Hetkessä olisi voinut olla jotain hyvin kaunista, mutta itse näin sen vain raksina bucketlistaan. 

Jo kun luulin homman olevan siinä, yksi asia jotenkin vain johti toiseen ja päädyimme minun luokseni (kämppä oli tyhjillään porukoiden ollessa mökillä, thank god). Matkalla pysähdyimme kauppaan Maitopojan pyynnöstä, sillä hän halusi maitoa (ja kumejakin tarvittiin sen lompakosta löytyneen viimeisen tilalle). Ostettuamme kondomeja ja maitoa 24h-Alepasta, ajoimme meille, jossa toinen kerta tapahtui pienessä yhdenhengen Ikean sängyssäni. Toinen kerta oli astetta selkeämpi, vaikka olinhan vieläkin pihalla kuin lintulauta. Kortsut käytettyään, maidot hörpittyään ja hieman nukuttuaan, tämä neitsyydenviejäni kiitti illasta, pyysi Facebookiani ja ajoi tiehensä. Maitopoika oli poissa kuten myös neitsyyteni. 

Aamulla tunnustelin oloani; kaikki raajat olivat yhä tallella ja olo oli muutenkin aikalailla samanlainen kuin edellisenä päivänä. Ainoa, mikä oli muuttunut, oli että olin vihdoin päässyt neitsyydestäni eroon, lopullisesti. Olin tyytyväinen vaikka itse seksi ei ollutkaan erityisen nautinollista ollut - lähinnä kiusallista ja kivuliasta. 

Hassua, miten ekaa kertaa pidetään niin merkittävänä etappina, vaikka tosiasiassa eka kerta ei ole mikään oikotie onneen, vaan taitamaton sängyssä on vielä pitkän aikaa sen jälkeenkin. Mielestäni on myös hieman huolestuttavaa, että moinen ajattelutapa neitsyydestä eroonpääsemisestä on niin normaalia ja että nyky-yhteiskunta vain ruokkii sitä. Toisaalta uskon myös, että eka kerta tulee aina olemaan sellainen jännittävä tabu, joka puhututtaa ja kiinnostaa nuoria ennen kuin sen on päässyt itse kokemaan. Tuntuu, että nykynuoret pyrkivät pääsemään neitsyydestään eroon heti kun mahdollista ja täysi-ikäinen neitsyt on suoranainen ihme. Kukin ajallaan, mutta älkää hyvät nuoret kiirehtikö, se tulee kun on tullakseen. Olkoonkin sitten ensimmäisessä parisuhteessa tai baari-illan päähänpistona, kuten Ikisinkulla.

PS. Maitopoika ei koskaan saanut tietää olleensa neitsyydenviejäni, vaikka se olisikin ollut varmaan kunnia miehelle. Emme tavanneet enää koskaan, vaikka hän viestiä perään laittoikin.

Sana vapaa, kertokaa millainen teidän eka kerta oli tai jos se on vielä edessä, minkälaisia ajatuksia se herättää?

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Iso- ja pienikulliset kaverukset

Vuosien varrelle mahtuu jos jonkunmoista menijää ja jonkinlaista tarinaa. Välillä sitä päätyy ihmettelemään oman elämänsä koomisuutta ja alkaa pohtimaan onko tämä Iksinkun oikea elämä vai Salkkareiden käsikirjoitus. Välillä nämä tapaukset ahdistavat, mutta useimmiten loppupeleissä niille ei voi kuin nauraa. Yksi hulvattomimmista sinkkuvuosien seikkailuista löytyy parin vuoden takaa ja se sijoittuu Rodoksen turistipitoiselle saarelle. Ota siis mukava asento ja popcorint esiin ja nauti päivittäinen viihdeannoksesi seuraavan tarinan siivin.

Lähdimme matkaan kahden hyvän ystäväni sekä yhden äidin ja tämän ystävätteren voimin. Ikää minulle oli kertynyt juurikin se maaginen 18, toisten matkakumppaneiden ollessa vielä alaikäisiä. Nämä perusfaktat ja olosuhteet tietäen, olin valmistautunut mukavaan ja rentouttavaan perhelomaan. Toisin kuitenkin kävi...

Loman ensimmäisenä iltana lähdimme reippaina tyttöinä tietenkin tutustumaan kohteen baaritarjontaan. Ei aikaakaan, kun huomasimme istuvamme kahden suhteellisen humaltuneen ja ihan komean tanskalaisen seuraan. Kutsuttakoot heitä vääntämillämme lempinimillä Messi ja Nökö. Nämä uudet tuttavuudet olivat tietenkin tervetulleita siksi, koska tämä tiesi ilmaista iltaa, mutta myös koska Ikisinkun sinkkureseptorit olivat herkillä ja aistivat mahdollisuuden.

Nökö oli sankareista nuorempi osapuoli, ja rajoittuneen englanninkielen taidon takia kommunikaatio keskittyi lähinnä Messin ympärille. Tärkeimmän sanaston Nökö oli kuitenkin onneksi opetellut, nimittäin seksiiin liittyvät perussanat. Illan edetessä Nökö valitsikin kohteekseen yllättäen epätoivoa tihkuvan Ikisinkun ja aloitti lämmittelyn. Kömpelö "sex on the beach" -ehdotus ei kuitenkaan saanut epävarmaa Ikisinkkua vielä ryhtymään tositoimiin, sillä ilman kondomia ajaminen tuntui liian uhkarohkealta ajatukselta. Hetken kuluttua Nökö palasi kortsut mukanaan, mutta joko Ikisinkun rohkeus tai humalatila ei ollut kohdillaan, sillä sex on the beach jäi tapahtumatta (jälkikäteen ajateltuna tämä harmittaa). Sovittiin, että koodaillaan.

Joko olimme hyvin kyllästyneitä toistemme seuraan jo alkuviikosta tai sitten vain hyvin kyrvännälkäisiä, sillä tiemme löysi tanskalaisten hotellille joka ilta. Ryyppyhommia, ryyppyhommia.
Lopulta päästiin vihdoin itse asiaankin eli panemaan. Muille sanoimme lähtevämme Nökön kanssa "kauppaan" hakemaan lisää viinaa, mutta tosiasiassa suuntasimme hotellin käytävän yleiseen vessaan. Seksi oli huonoa, nuoren pojan painantaa, mutta kalu oli iso kuin hevosella. Ja se jos jokin sattui. Joko immenkalvoni ei ollut revennyt vielä ekojen kertojen aikana tai sitten minulta meni jotain muuta rikki. Esileikitön, isokullinen ja kivulias seksi loppui lopulta alapääni vuotaessa kuin putous ja Nökön paidan saadessa kauniin uuden punaisen värjäyksen. Käveleminen ja tietyt asennot olivat kivuliaita vielä seuraavinakin päivinä, mutta tulipahan koettua.

Koska halu Nökön uusinta-ajoon ei ollut korkea, oli aika vaihtaa sukat eli siirtyä Messiin. Seuraavat illat tehtiin vankkaa pohjatyötä ja suudelmia vaihdettiin, mutta itse seksi sai vielä odottaa. Ehkä miehillä on siis jonkinlaista lojaaliutta – kaverin ex-säätöön ei kosketa ainakaan ihan seuraavana päivänä. Eräänä iltana se kuitenkin lopulta tapahtui ja vain ajauduimme Messin kanssa sänkyyn muiden viilettäessä Rodoksen yöelämässä. Muna oli puolet pienempi kuin viime sankarilla, mutta seksi oli humalasta huolimatta huimasti parempaa. Tässä kohtaa voin siis allekirjoittaa väitteen "ei se koko, vaan miten sitä käyttää". Pano johti toiseen ja silloin se sitten tapahtui; Nökö tuli sisään hotellihuoneeseen kesken aktin. Tilanne oli hämmentävä, mutta humalatilan sumentama, joten se kuitattiin villasella. Ikisinkku vietti yönsä näiden kahden kaveruksen välissä nukkuen. Ryhmäseksiä ei valitettavasti kuitenkaan kokeiltu. Noh, vielä sitä ehtii.

Loppulomasta Nökö iski silmänsä ystävääni. Messiltä puolestaan sain jäähyväissuudelman kun tiemme loman lopussa erosivat. Enää ei kuitenkaan pantu. Suomeen palattuamme ja hetken viestiteltyämme Mess poisti minut Facebook-kavereista. Ei muistella silti pahalla. Ainakaan minä en.

Rakkaudella, Ikisinkku

PS. Vähän ajan päästä tapahtuneesta Messi löysi tyttöystävän ja teki lapsen. Nökökin seurustelee ja on töissä teurastamossa. Ikisinkku on ja pysyy.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

#työpaikkaromanssit

Työpaikkaromanssit  nuo ihanat, mutta niin vaarallisset rakkaustarinat.
Oman kokemukseni mukaan työpaikkaromanssit parhaimmillaan parantavat työtehokkuutta ja -motivaatiota, mutta pahimmillaan ja useimmiten päätyvät vain awkward momenteihin ja molemman osapuolen epämukavaan olotilaan.

Ihastuminen työkaveriin on aina riski. Koska ihastumiseen ei kuitenkaan käsittääkseni voi juurikaan vaikuttaa, ei kyseessä ole välttämättä tietoinen riskin valinta, vaan se tulee mukana kaupan päälle, mikäli ajatukset muuttuvat teoiksi. Nimimerkki: KokemustaOn.

Ihastumisen alkuvaihe on aina jännittävää, mutta työkaveriin ihastumisessa tämä jännitysmomentti on viety toiseen potenssiin, sillä tapahtumamiljöö on kielletyn ja hyväksytyn rajamailla. Taidankin tietää miltä Eevasta tuntui käärmeen kutsuessa haukkaamaan kiellettyä hedelmää; herkku on niin lähellä, mutta sen maistamisen seuraamukset voivat olla hyvinkin ikävät.

Työpaikkaihastus saa odottamaan töihin heräämistä jo kotiin päästyä ja käyttämään aikaa töihin laittautumiseen tuplamäärän. Se saa unohtamaan miten kopiokonetta käytetään, jotta saa syyn pyytää apua siltä eräältä ja se saa läikyttämään kahvit kohteen päälle. Täysin normaaleja ihastumisen oireita, mutta sillä erotuksella, että ne tapahtuvat työpaikalla. Ja kyllähän ihastuminen piristää elämää huomattavasti. Kuinka söpöä onkaan saada hymynaamalla varustettu post it -lappu työpöydälle tai vaihtaa salaa merkitseviä katseita muiden selän takana. Kuinka ihanaa onkaan nähdä lemppari-ihmistään yleensä niin harmaassa työympäristössä ja kuinka paljon työpäivää piristääkään työpaikkaihastuksen kehu muiden edessä. Varsinkin jos ihastumiseen liittyy halu tuoda hyviä puoliaan esiin, kasvaa työpanos yleensä kuin huomaamattaan. Hiphurraa, tämähän on hyvä juttu! Pitäisikö meidän määrätä työpaikkaihastukset siis pakolliseksi kaikille, jotta saadaan tehostettua työskentelyä? Jos pysytään vaan siinä ihastuksen ensihuumassa niin voisi toimiakin.

Entä sitten kun muu työporukka alkaa huomata, että jotain on meneillään?
Vaikka kuinka yrittäisi pitää matalaa profiilia, paljastuu työpaikkaromanssi useimmiten muillekin työntekijöille jo ennen kuin siitä on ehtinyt tulla edes vakavaa. Sitä ei ehkä sanota suoraan, mutta tosiasia on, että teistä kyllä puhutaan  työpaikkajuoruthan ovat parasta viihdettä, mitä arkeen mahtuu. Kun teidät on huomattu, voit sanoa hyvästit sille matalalle profiilille ja näkymättömyydelle. Tilanne on BUSTED, eikä pakoreittiä ole tarjolla. Meni syteen tai saveen, homma on kaikkien tiedossa.

Parhaimmillaan lopputulos on työilmapiirin kohentuminen teidän rakkautenne kohottaessa muidenkin tunnelmaa, mutta harmillisen usein tilanne päättyy vähemmän mukavissa merkeissä.
Kun juttu on ohi, olisi se tietysti kiva unohtaa mahdollisimman pian, jotta pääsisi elämässään eteenpäin ja vielä joskus takaisin omille jaloilleen. Koska #helppoelämä olisi kuitenkin ihan liian kivaa, ei työpaikkaromansseista ylipääsemistä ole tehty yksinkertaiseksi. Vaikka kuinka olisitte yrittäneet puhua asiat halki tai eronneet sovussa, ei tilannetta työpaikalla saa normaaliksi ihan hetkessä tai välttämättä hetken jälkeenkään. Vaaleanpunaiset työpäivät saavat väistyä harmaan arjen tieltä, ja jokainen kopiokone ja post it -lappu muistuttaa epäonnistuneesta rakkaustarinasta. Pahinta on kuitenkin ihmiskontaktit. Ex-säätöön törmääminen joka välissä ei ainakaan edesauta erosta ylipääsemistä ja työkavereiden kommentit saavat nolostumaan. Miksi menin koskaan ihastumaan työkaveriini ja miksi edes kuvittelin, että tästä olisi voinut tulla jotain?

Tilanne on nihkeä isolla ännällä, mutta oikotietä takaisin onneen ei ole. Vaihtoehtoja on kaksi: a) irtisanoutuminen ja työpaikan vaihtaminen tai b) asian kanssa elämään opetteleminen ja "aika parantaa haavat" -sanonnan sisäistäminen. Mut lupaan, vielä se helpottaa.

Sydämellä, Ikisinkku

PS. Lupauksistani huolimatta olen jälleen mennyt ihastumaan kollegaan...

tiistai 14. maaliskuuta 2017

#ensisuudelma ruotsinlaivalla

Olemme tyttöporukalla ruotsinlaivalla. On ensimmäisen päivän ilta ja hytkymme laivan diskossa  selvinpäin. Tässä vaiheessa herää varmasti varsin ymmärrettävä kysymys; miksi kukaan menisi laivan diskoon selvinpäin? Tätä on vaikea itsekin ymmärtää jälkikäteen, mutta tuolloin olimme 16- ja 17-vuotiaita urheilijatyttöjä, joilla raittiuskasvatus on ilmeisesti onnistunut. Alkoholiin ei siis kosketa, sillä hauskaa osataan pitää ilmankin. Kello on ehkä kymmenen, eikä tanssilattialla ole vielä turhan täyttä, joten saamme esitellä tanssitaitojamme rauhassa. Välillä kuitenkin pidetään taukoa loungen puolella vaivihkaa mahdollisia söpöjä jätkiä bongaillen.

Jossain vaiheessa saammekin seuraa kiimaisesta suomenruotsalaisesta jätkäporukasta, joka on pitänyt huolen, ettei tänä iltana kärsitä nestehukasta. Ystäviäni tämä känninen porukka lähinnä hermostuttaa, mutta koska itse olen suuri (suomen)ruotsalaisten fani ja rakkaudennälkäinen, kiinnostun välittömästi porukan söpöimmän finlanssvenskin seurasta. Muut jätkät yrittävät epätoivoisesti lämmitellä ystäviäni, mutta ainoastaan minun "Börjeni" on ainoa, joka saattaa edes haaveilla saavansa tänä iltana. Juttelemme, eikä toisen osapuolen humalatila häiritse minua lainkaan, olenhan sentään saanut minua noin viisi vuotta vanhemman komean jätkän kiinnostumaan itsestäni  kännistä viis.

Illan edetessä Börje pyytää minua mukaan hyttiinsä, mutta sinne minulla ei ole asiaa, sillä kaveriporukkassa on sovittu ettei kavereita jätetä. Lopulta saan Börjeni kuitenkin kanssani tanssilattialle ja silloin se tapahtuu: #ensisuudelma! En ole suudellut ketään koskaan aikaisemmin kunnolla ja nyt se sitten tapahtuu, keskellä ruotsinlaivan hikistä tanssilattiaa! Suudelma maistuu kaljalta, mutta pidän siitä silti. Näin jälkikäteen ajateltuna lähinnä ihmetyttää kuinka epätoivoinen sitä on ollut, että voi nauttia selvinpäin humalaisen suudelmasta ja seurasta. No, onhan Börje sentään pirun komea ja vieläpä suomenruotsalainen. Ja se jopa tykkää musta!

Börje tahtoisi varmasti viedä minut hyttiinsä, mutta tieni käy vain omaan hyttiin noin kello neljän aikaan, sillä mukanaoleva valvojana toimiva kaverin äiti niin tahtoo. Ja se on laki. Börje antaa minulle kuitenkin numeronsa ja se tiukasti nyrkkiinpuristettuna vaivun ihastuneena uneen.

Aamu valkenee meillä krapulattomana, toisin kuin suurimmalla osalla muista laivan matkustajista. Aamupalalla näen tuttuja kasvoja Börjen kaveriporukasta ja lopulta bongaan itse pääjehunkin. Jätkä on krapulainen ja hiljaista poikaa, hyvä jos moikkaa. Tätä hieman ihmetellen jatkan kuitenkin ihastuneena kiertämään Tukholmaa ostaen uuden biletopin, josta ajattelen Börjen pitävän.

Illalla yritän bongailla Börjeä ympäri laivaa, tuloksetta. Lopulta laitan viestin edellisenä iltana saamaani numeroon ja kysyn ovatko tulossa illalla diskoon. Vastausta ei kuulu, mutta en menetä toivoa. Myöhemmin illalla kohtaamme vihdoin ja Börje kertoo antaneensa vahingossa väärän puhelinnumeron minulle. Tilanne korjataan, mutta ilmeisesti en loppupeleissä ole Börjen etsimää (seksi)seuraa, sillä myöhemmin illalla bongaamme hänet läheisistä tunnelmista jonkun toisen muijan kanssa. Noh, minähän en niin helpolla luovuta. Ainakaan kun on kyse ihastuksista.

Kaikki loppuu aikanaan ja niin saa myös risteilymme päätöksen ilman sen kummempaa loppuhuipennusta. Yksi kuitenkin jää ja se yksi on alati kasvava ihastukseni Börjeen. Maanantaina kerron koulussa "jutustani" tämän hottiksen kanssa ja kaverit ihailevat kuvia, joita esittelen Facebookista. Jostain kumman syystä Börje ei vain ole hyväksynyt kaveripyyntöäni vielä. No, ehkä se ei käytä Facebookia niin usein tai ehkä se ei muista minua. Asia ratkaistaan tietenkin laittamalla muka niin rento Whatsapp-viesti kohteelle. Niukka vastaus tulee kuin tuleekin lopulta, joskin hieman välttelevän sävyisenä.

Onneksi Ikisinkku on valettu suomalaisesta sisusta eikä osaa luovuttaa. Seuraava askel onkin Börjen urheilujoukkueen sivujen ulkoaopettelu ja työpaikan selvittäminen. Skootteri löytääkin pian tiensä lähimäkkäriin tavallista useammin, etenkin kun ottaa huomioon että elän syömishäiriöistä ja roskaruuatonta elämänvaihetta. Bongaamme tiskiltä Börjen lähes identtisen veljen, mutta kerta toisensa jälkeen arpa on tyhjä. Ja vaikka nappaisikin, mitä silloin tapahtuisi? Minulla ei ole mitään suunnitelmaa sen varalle, että näkisinkin Börjen vielä uudelleen. Toivon vain, että näkisin.

Näissä merkeissä elämä etenee Börjen hohdon pikkuhiljaa himmetessä, mutta ei täysin unohtuessa. Börje unohtuu kokonaan vasta löytäessäni uuden ihastuksen seuraavalta risteilyltä, eikä täysin silloinkaan. Noin kaksi vuotta tapahtuneen jälkeen näen vihdoin Börjen kaupungilla, mutta en mene moikkaamaan.

Sydämellä, Ikisinkku

Ps. Kaveripyyntö odottaa edelleen hyväksyntää Facebookissa.

Ikisinkun #sinkkujuttuja

Mielessäni on jo pitkään pyörinyt idea sinkkublogin perustamisesta ja vihdoin on tullut aika ryhtyä sanoista teoiksi. Luettuani Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävä-romaanin ja samaistuttuani siihen täysin, tajusin kuinka paljon aikaa ja energiaa oikeasti käytänkään miesten miettimiseen ja niiden perään murehtimiseen.

Ongelmasta eroonpääsemisen ensimmäinen askel on sen myöntäminen, joten tässä sitä ollaan. Myönnettään; noin 75% ajatuksistani ja puheistani liittyy jollain tavalla noihin mysteerisiin kaksilahkeisiin olentoihin, joista myös miehiksi kutsutaan. Läheisteni hermojen ja mielenterveyden kannalta lienee siis parasta, että jauhan noita loppumattomia miesjuttuja mieluummin tänne blogin puolelle. Näin ollen niiden suullinen ilmaisu jää mahdollisesti hieman vähemmälle, minkä seurauksena ystäväni saavat pitää edes osan aivosoluistaan vähemmän harmaina  ja minä puolestaan ystäväni. Selvä win-win -tilanne. Uskon myös, että täältä internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy sukulaissieluja, jotka kamppailevat samojen kysymysten äärellä ja unelmana olisikin saada kuulla myös muiden vastaavia kokemuksia ja keskustella niistä.

Miksi blogin nimi ei sitten ole miesblogi, jos se on kerta pääasiallinen aihe? No siksi, koska tämä on sinkkublogi. Olen ollut koko pienen ikäni sinkkuna ilman yhtäkään vähänkään vakavastiotettavaa suhteentapaista, ja se on alkanut huolestuttamaan. Tässä sinkkublogissa tulen jakamaan ajatuksia sinkkuna olemisesta, sen plussista ja miikoista sekä kertomaan tarinoita enemmän ja vähemmän villien sinkkuvuosieni varrelta. Sinkkuuteen voivat samaistua monet naiset ja miehet seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta, joten en halua määritellä sitä sen kummemmin miesblogiksi, vaikka niistäkin täällä tullaan puhumaan. Tarkoituksena on ruotia sinkkuuden raadollisuutta (ja ihanuutta) niin yleisellä tasolla kuin omakohtaisten esimerkkien kautta  katsotaan mitä tästä tulee.

Entä kuka oikein olen? Kirjoitan ainakin toistaiseksi kasvottomasti nimellä Ikisinkku, sillä ounastelen tulevien tarinoiden sisältävän sen verran henkilökohtaisia tietoja, että ehkä parempi pitää henkilöllisyyden suhteen matalaa profiilia, ainakin näin alkuun.
Kuka sitten on Ikisinkku? Ikisinkku on 20 vuoden paremmalla puolella oleva Etelä-Suomesta kotoisin oleva vahvan itsenäisen naisenalku, joka rakastaa romantiikkaa, mutta jonka elämä sisältää enemmän vaaleanpunaisia pilvilinnoja ja päättömiä ihastuksia, kuin oikeaa ruusuilla tanssimista. Takana nolla parisuhdetta, mutta sitäkin useampia säätöjä ja ihastuksia laidasta laitaan, joten voin luvata, että kokemuksia tulee riittämään laidasta laitaan.
Seksuaaliselta suuntautumiseltani on hetero ja omaan viha-rakkaussuhteen miehiin. Joskus tuntuu, että naisten kanssa kaikki olisi paljon helpompaa, kun ollaan sentään samalta planeetalta... Elämällä on kuitenkin jännä tapa yllättää, joten jään mielenkiinnolla odottamaan pääsenkö kokemaan edes sen yhden musthave naisihastuksen vielä joskus.

Siinäpä tämän sinkkublogin sisältösuunnitelma pähkinänkuoressaan  katsotaan mitä se todellisuudessa tulee pitämään sisällään. Tämä on #sinkkujuttuja.

Sydämellä, Ikisinkku