torstai 2. marraskuuta 2017

Ikisinkku ja särkynyt sydän

Varmaan kaikkien sydän on joskus särkynyt. Tai jos ei vielä ole, kertoimet sen tapahtumiselle ovat verraten korkeat. Ikisinkun sydän on aina ollut enemmän ja vähemmän puukotuksen kohteena ja laastareilla paikattu, ja kerran puukon ulotuttua tavallista syvemmälle, on tarvittu jopa sydämen kokokipsausta. Tapaus on ollut blogin to do -listalla alusta lähtien, mutta olen vältellyt siitä kirjoittamista, sillä en ole halunnut hajota takaisin palasiksi. Kuunneltuani ystäväni sydänsuruja eilen, nämä vuoden takaiset tapahtumat muistuivat mieleeni, ja koen, että olen valmis kertomaan Sydäntenmurskaajan tarinan.

Kirjoittajan huomautus: Blogia seuranneille lienee jo tullut selväksi, että olen vuosien varrella ollut varsin epätoivoinen tapaus. Enkä kiellä ettenkö olisi edelleenkin, mutta ehkä ainakin astetta vähemmissä määrin. Muistutettakoot kuitenkin vielä mistä Ikisinkun nimi juontaa juurensa, eli kirjaimellisesta ikisinkkuudesta. Ottaen siis huomioon, etten ole koskaan ollut lähelläkään parisuhdetta, on ehkä ymmärrettävämpää kuinka palasiksi menin vuoden takaisista tapahtumista.

Oli keskikesä, ja olin alkanut tekstailemaan tavallista enemmän erään työkaverini kanssa (kyseessä on jo aiemmin puimani työpaikkaromanssi). Lopulta juttu lämpeni tosissaan ja päädyimme treffeille; skeittasimme lue: hän opetti minua käsi vyötäisilläni kunnes lopulta ajoin päin parkkeerattua autoa, minkä jälkeen jatkoimme ravitsemusliikkeeseen.

Jo tämän kokemuksen jälkeen olin korviani myöten ihastunut - eihän kukaan koskaan ollut osoittanut vastaavaa huomiota minulle. Aloimme snäppäillä, tekstailla ja istua töissä vierekkäin. Jokainen snap-ilmoitus puhelimen näytöllä sai sydämeni pamppailemaan. Jokainen työpäivä oli täynnä perhosia vatsanpohjassa. Kaikki ne yhdessä vietetyt hetket ja ulkona hengailut kesäpäivisin ja iltaisin. Kaikki ne yhteiset työvuorot, jolloin painoimme peukut vastakkain yhdessä onnistumisen merkiksi. Kaikki tämä tuntui niin hyvältä siitäkin huolimatta, että Sydäntenmurskaaja teki ohareita enemmän kuin pyysi ulos. Hyvät hetket kumosivat senkin kun näin Sydäntenmurskaajan flirttailevan baarissa toisen naisen kanssa, tai kun hän jätti vastaamatta viestiini. Sitä voi kutsua joko epätoivoisuudeksi tai korvia myöten ihastumiseksi. 

Tuli syksy ja yhteydenpito muuttui yksipuoleiseksi. Aluksi luulin, että vain kuvittelin, vaikka tosiassa en vain halunnut myöntää, että juttu oli kuihtumassa kasaan. En halunnut luovuttaa, sillä koin että voisin vielä pelastaa tilanteen. Olin rakentanut pilvilinnat niin korkealle, että kun juttu lopullisesti lopahti, putosin trampoliinittomalle maanpinnalle niin kovaa, että siinä murtui sydämen lisäksi myös itsetunto. 

Oli tavallinen työpäivä, mutta olimme muutama päivä sitten keskustelleet (lue: olin pakottanut Sydäntenmurskaajan puhumaan tai edes kuuntelemaan hänen yrittäessä pakoilla ja väittää, että kaikki on hyvin). Niinpä, kun hän ei enää tuttuun tapaan tullutkaan istumaan viereeni, muserruin. Yritin pidätellä kyyneliä ja paniikkia, mutta tunnin yrittämisen jälkeenkään siitä ei tullut mitään, ja jouduin lähtemään kotiin. Menin nukkumaan, mutta heräsin pian uuteen paniikkikohtaukseen. Itkin ja hyperventiloin hysteerisenä niin, että meinasin pyörtyä. Jollain ilveellä pääsin kuitenkin jotenkin naapurissa sijaitsevan sairaalan päivystykseen, jossa en tosin saanut itkultani puhuttua. Minut ohjattiin pikapäivystykseen, josta sain pian rauhoittavan ja ajan psykiatrille. Tunsin itseni niin vialliseksi.

Tässä vaiheessa suurin osa teistä lukijoista varmaan nauraa tai vähintäänkin pudistelee päätään - kuinka naurettavaa saada moinen kohtaus yhdestä särkyneestä sydämestä. Ja vieläpä kun kyse ei edes ollut vakavasta parisuhteesta tai vaikka pettämisestä. Tosiasiassa olin pidätellyt tätä jo useaan otteeseen muutaman viikon ajan ja kasvattanut möykyn liian suureksi - oikeastaan olin jo alusta asti sydämen pohjassani tiennyt ettei juttu tulisi kestämään. On myös hyvä muistaa, että toiset ovat herkempiä. Syytän myös muita käsittelemättömiä asioita mieleni perukoilla, sekä hormonitasapainoa sekoittavia e-pillereitä. Näin jälkikäteen ajateltuna uskon, että Sydäntenmurskaajan tapauksen olleen vain viimeinen pisara räjähdyspisteessä olleelle pääkopalleni.

Tilanne jatkui vielä monta kuukautta ensimmäisen kohtauksen jälkeen. Aamuisin en meinannut päästä ylös sängystä, sain useita paniikkikohtauksia töissä, jotka eivät meinanneet mennä ohi lääkkeilläkään. Tapasin psykiatria ja psykologia, mutta paras tapa päästä yli olisi ollut saada jutella Sydäntenmurskaajan kanssa asiat selviksi. Nyt kohtaaminen hänen kanssaan töissä sai olon vain pahenemaan. Tuolloista olotilaa on edes vaikea lähteä selittämään, niin kokonaisvaltaisen paha se oli.

Noin puolessa vuodessa pääsin kuitenkin lopulta takaisin jaloilleni ja tajusin kuinka turhassa tyypissä olin roikkunut. Välillä mielen voima on vain niin vahva, ettei järkipuheet meinaa auttaa. Tapahtuneesta opin myös, että särkyneestäkin sydämestä voi päästä yli. Ja ennen kaikkea, että ei tulisi koskaan antaa kenenkään antaa vaikuttaa omaan oloon niin kokonaisvaltaisesti.

PS. Noin puoli vuotta tapahtuneesta vietimme vähintäänkin mielenkiintoisen yön yhdessä Sydäntenmurskaajan kanssa, ja sain lopultakin kaipaamiani vastauksia. Niistä lisää myöhemmin.

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Ikisinkku ja oudot treffit

Ihminen on erehtyvinen ja erehtyminen on inhimillistä. Sama pätee myös treffeihin ja treffikumppaneihin. Näin on käynyt myös Ikisinkulle - muutamiakin kertoja - joten voisinkin jakaa yhden oudon treffikokemuksen kanssanne. Kutsukaamme tätä Pilkkupöksypojan (kaveri tykkää pukeutua pilkkukuosisin) tapaukseksi.

Ensinäkin mainittakoot, että nämä olivan painostetut deitit- ystäväni olivat jo pitkään halunneet minun menevän ulos kyseisen Pilkkupöksyn kanssa (kyseessä oli veto), johon lopulta suostuin. Ikisinkku kun olen, otan kaikki deitit aina harjoittelun kannalta, joten ajattelin ettei tässäkään tapauksessa olisi mitään menetettävää. Eikä sinänsä ollutkaan, sillä sainpahan ainakin ikimuistoiset (oudot) treffit ja makeat naurut.

Olin ehdottanut tapaamispaikaksi pubia, jonka olin huomannut tunnelmalliseksi, mutta jonka ajattelin myös olevan tarpeeksi huomaamaton ja vähemmän tunnettu välttyäkseni tuttuihin törmäämiseltä. Vähänpä tiesinkään tästä tai siitä kuinka kummallisen lopetuksen treffini saisivatkaan vasta kävellessäni kohti kyseistä treffipubia. Tiesin vain, että edessäni seisova Elvi-kampauksella ja risuparralla varustettu nahkapartainen minua melkein lyhyempi Pilkkupöksy ei olisi se odottelemani elämäni prinssi. Homma oli kuitenkin vedettävä kunnialla loppuun, ja yritinkin kääntää pinnallisia ulkokuoreen keskittyneitä ajatuksiani treffikumppanin sisimpään tutustumiseen.

Tästäkin huolimatta kietin luojaa, ettei kukaan tuttu ollut näkemässä meitä kun astuimme baariin. Vaan siinäpä maha missä painittiin; ensimmäisenä oven avattuani olin törmätä edessä istuvaan esimieheeni. Koska siinä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi, istui pomon pöydässä myös noin puolet työtiimistäni. "Sillä lailla", ajattelin ja vaihdoin (minun osaltani) kiusaantuneet tervehdykset tiimin kanssa. Kyseinen juottola oli tosiaankin tunnelmallinen - ehkä vähän turhankin intiimi. Tästä tilanpuutteesta johtuen jouduimme siirtymään treffikumppanini kanssa baaritiskille, oikein varmistaaksemme, että näköyhteys pomoon oli mahdollisimman hyvä.

Lohduttaudin ajatuksella, että kukaan ei kuitenkaan tiennyt näiden olevan tärskyt ja yritin unohtaa kiusalliset ylimääräiset silmäparit ja keskittyä sen sijaan Pilkkupöksyyn tutustumiseen, mikä tuntui hetki hetkeltä vähemmän houkuttelevalta - ainakin ensimmäisen keskustelunaiheemme jälkeen. Kyseinen kaveri otti ensimmäisenä puheeksi nimittäin syylänsä! Siis syylän!? Päätin antaa kaverille kuitenkin vielä mahdollisuuden ja jatkoin keskustelua kyseisestä paiseesta jopa oksentamatta.

Juttu lähti onneksi luistamaan muistakin aiheista ja keskeytyi vain kun joku työkavereistani tuli tekemään tilauksen tiskille. Yksi heistä pyysi liittymään seuraan, mikä alkoi kuulostaa hetki hetkeltä houkuttelevammalta vaihtoehdolta. Syylä-aiheen tullessa puheeksi toistamiseen aloin pikku hiljaa viedä tärskyjä päätöspisteeseensä, vaikka Pilkkupöksy olisikin halunnut ottaa vielä kolmannet. Saimme kuitekin lopulta vaihdettua jäähyväiset (onnekseni ilman suudelmia), ja siirryin työporukkani pöytään helpotuksesta huokaisten. Kukaan heistä ei onneksi kysellyt syytäni Pilkkupöksymiehen tapaamiseen, joten saatoin huokaista helpotuksesta. Seuraavaksi baariin saapui jonkin sortin tarot-korttiennustaja, joka ennusti minulle ja pomolleni (ei yhteisestä) rakkaustulevaisuudestamme. Aikamoinen loppuhuipennus jo muutenkin varsin oudoille treffeille.

Illan jälkeen taputtelin itseäni olalle; hienosti selvitty. Pilkkupöksystäkään ei kuulunut mitään, ja ehdin jo huokaista helpotuksesta kunnes viikon päästä hän laittoi ilmoitusluonteisen viestin vielä the Syylään liittyen. Tämän jälkeen juttu oli puolestani jo hyvin taputeltu, mutta kohtalo päätti haluta tehdä vielä paljastuksen työkavereilleni. Jouduin nimittäin erään työtehtävän puitteissa etsimään Google-kuvahausta "tavallisen suomalaisen miehen" kuvaa. Tulosten pärähdettyä silmilleni purskahdin nauruun; olin löytänyt kuvan Pilkkupöksystä!  Kuinka se oli edes mahdollista? Vieressäni istuva työkaveri halusi tietenkin välttämättä tietää syyn hervottomaan naurukohtaukseeni, joten selitin tilanteen sen kummempaa miettimättä hänelle.  Vasta tämän pyytäessä saada nähdä kuvan, tajusin paljastaneeni itseni - kyseessä oli nimittäin yksi myös näitä kummallisia treffejäni sivusta seurannut työkaverini. Mutta mikäs siinä, sehän on vain imartelevaa, että myös työkaverit tietävät Ikisinkun sekoiluista.

PS. Törmään tähän pilkkukuosin rakastajaan aina aika ajoin, ja täytyy todeta, että kyseinen lempinimi on edelleen yhtä osuva.

tiistai 22. elokuuta 2017

Ikisinkku ja rakkautta ensisilmäyksellä

Tapahtuipa kerran Rivieralla jotain, mikä saa Ikisinkun sydämen edelleen pamppailemaan.

Loman viimeisenä päivänä olimme rannalla ystävieni kanssa. Uimassa ollessani bongasin söpön jätkäporukan ja mietin pitkään uskallanko tehdä aloitteen ja mennä juttelemaan heille. Aikani emmittyäni rohkaistuin lopulta ja aloitin keskustelun rantavedessä. Selvisi, että kyseiset kaverit olivat tanskalaisia interreilaajia, ja hetken jutustelun jälkeen osoittautuivat kaiken lisäksi erittäin mukaviksi. Sovimme tekevämme illalla treffit koko porukalla, ja mielessäni kävi tietenkin ajatus viimeisen illan lomapanosta - enhän kuvitellutkaan voivani saada heistä irti mitään enempää. Kuinka väärässä olinkaan...

Ilta tuli ja vietimme rattoisan illan rannalla ryypiskellen. Hollantipano oli samalla rannalla viereisessä rantabaarissa, mutta vastailin hänen viesteihinsä hitaammanpuoleisesti, sillä halusin pitää tätä vain varavaihtoehtona. Ja hei, älkää tuomitko. En oikeasti ajattele ihmisistä näin, vaan todellisuudessa olen erittäin herkkä ja empaattinen ihminen - uskokaa tai älkää. Rannalta lähdettiin jatkoille hetkeksi sisätiloihin. Vasta jatkoilla huomasin, että yksi aiemmin vain "lomapanoksi" suunnittelemistani jätkistä olikin tavallista parempi saalis. Meillä nimittäin klikkasi tämän vaaleahipiäisen Tanskaloven kanssa aivan älyttömän hyvin. Pelottavankin  hyvin. En ole vielä koskaan tähän mennessä tavannut ketään jätkää, joka tajuaisi juttujani ja omituista huumoriani yhtä hyvin. Hollantipano soitteli, mutta siinä vaiheessa olin ku(o)pannut ajatuksen hänestä jo täysin. Olin löytänyt jotain ainutlaatuista.

Kello tuli 5 aamulla ja päätimme lähteä kaikki yöuinnille. Paidatta ja vain stringit jalassa juoksin lämpimään mereen Tanskalove kintereilläni. Miljöö oli täydellinen ja romanttisin, mitä olen tähän mennessä kokenut; oli pimeää, muttei kylmä, ukkosti, ja täysikuu lommotti meren päällä kirkkaanpunaisena. Lopulta se, mikä oli kiteillyt ilmassa jo pitkään tapahtui ja suutelimme punaisen kuun valossa. Hetki oli jotain niin täydellistä, ettei sitä voi edes pukea sanoiksi. Jatkoimme pulikointia sylikkäin vielä noin puolisen tuntia, kunnes tuli aivan liian kylmä. Palasimme maihin, jossa oli vieläkin kylmempi, mutta tiukka halaus sai ainakin sydämeni lämpenemään.

Lopulta tuli aika jättää ranta, sillä lentooni oli enää muutama tunti. Kysyin halusiko Tanskalove valvoa kanssani viimeisen puolitoistatuntisen ennen lähtöäni ja halusihan hän. Siinä me istuimme sylikkäin jutellen ummet ja lammet, tai no sen minkä kerkesimme tuossa ajassa. Kumpikin tiesi, että tunne oli molemminpuoleinen ja että siinä oli jotain maagista. Ainakaan en ole koskaan kokenut mitään vastaavaa, enkä tiedä tulenko koskaan kokemaankaan. Saatettuaan minut hotellilleni ja hyvästien koittaessa Tanskalove sanoi "Let's not make this any harder than it already is" ja suuteli minua. "See you", sanoimme vilkuttaessamme toisillemme ja lähtiessämme kumpikin omiin suuntiimme. Muutaman askeleen päästä käännyin katsomaan taakseni, mutten ollut ainoa. Katseemme kohtasivat ja hetki oli aivan kuin elokuvissa. Hississä purskahdin itkuun, jolle ei meinannut tulla loppua vielä lentokoneessakaan. Ikisinkku oli juuri kokenut rakkauden ensisilmäyksellä, muttei tiennyt tulisiko enää koskaan näkemään häntä.

Ps. Hartaasti toivon voivani lisätä tähän postaukseen jälkikäteen kommentin onnellisesta avioliitosta ja liittää hääkuvan. Haaveeksi taitaa jäädä.

Ikisinkku fuckgirlinä

Sinkkuna voi tehdä melkeinpä mitä vaan. Kynnys nousee entisestään kun sinkku matkustaa ulkomaille. Kun mukaan lisätään vielä huikka tai muutama alkoholia on kaaoksen ainekset valmiit.
Ikisinkku matkasi muutama viikko takaperin jälleen etelään miehiä bongailemaan tyttöjen reissuun, josta riittäisi kerrottavaa tarina jos toinenkin. Aloittakaamme Ikisinkun lomasta fuckgirlinä ja siirtykäämme myöhemmässä postauksessa sitäkin suloisemman rakkaustarinan pariin.

Ensimmäisenä kohteessa alkoi tietenkin Tinder laulamaan. Etelän miehet eivät yleisesti ole erityisesti mieleeni, kun taas pohjoismaalaisia kuolaan sitäkin kovempaa. Onnekseni kohteemme tarjosi myös varsin mukavan pohjoismaisen kattauksen, mikä oli tietenkin positiivinen yllätys. Varsin pian alkoikin tavallista armottomampi chattaily erilaisten Tinder-sulhaskandidaattien kanssa. En muistakaan milloin olisin viimeksi jutellut noin monelle matchille samaan aikaan - enkä varmaan olekaan.

Tapaamisia sovittiin muutamien jätkäporukoiden ja meidän tyttöporukan kesken, ja olihan meillä varsin hauskaa. Mitään kummempaa ei ensimmäisinä iltoina vielä ehtinyt tapahtua. Ei ennen kuin pääsimme paikkallisen yökerhon makuun, jossa Ikisinkusta kuoriutui varsinainen playgirl.

Klubilla seuranamme oli edellisenä iltana tavatut norjalaiset, sekä matkalta mukaamme tarttunut israelilainen. Koska Ikisinkun miehennälkä oli kuitenkin suuri, ei illan saalista oltu voitu jättää vain klubin varaan, vaan olin tietenkin napannut Tinder-tarjonnasta muutaman varman nakin. Ensimmäisen ruotsalaisen kanssa oli sovittu mahdollinen "Netflix & chill" loppuillasta, ja toisen kanssa puolestaan käytiin kiihkeää snäppäilyä illan mittaan. Kolmannen varman nakin deitit oli pitänyt perua pitkähkön välimatkan aiheuttamien logistiikkaongelmien takia. Siellä sitä sitten lopulta oltiin keskellä saunaakin hikisemmän klubin tanssilattiaa norjalaisen jätkäporukan piirittämänä. Samaan aikaan kun vastailin Tindersvedu numero ykkösen ja Tindersvedu numero kakkosen viesteihin, kokeilin viehätysvoimaani norjalaiseen maanviljelijään (kyllä - luitte aivan oikein, maanviljelijään). Koska maajussin parisuhdestatus oli hieman epäselvä, ei hänenkään varaan voinut laskea. Kuin huomaamattani sainkin pian seurakseni myös hollantilaisen ruskeasilmäisen komistuksen. Voitte vain kuvitella, kuinka hämillään Ikisinkku moisessa tilanteessa oli; kenet tässä nyt pitäisi oikein valita?

Näin järkevimmäksi ratkaisuksi tilanteessa "kaikki kortit avoinna" -vaihtoehdon. Niinpä annoin hollantilaiselle numeroni ja annoin hänen livistää yksin röökille sillä välin kun itse jatkoin Norja-farmarin lämmittelyä ja Tindersveduille tekstailua. Koska varsin pian huomasin, että farmarin iskeminen voisi kotona odottavan tyttöystävän takia olla hieman hankalaa, ja Tindersvedu numero 1 oli varsin epätoivoinen tapaus (katso keskustelumme alapuolelta),
Tindersvedu 1: "Mitä teet?"
Ikisinkku: "Klubilla, entä sä?"
T: "Mukavaa! Olen itse **. Haluatko harrastaa seksiä kanssani?!"
I: "Hmm ehkä. Riippuu onko se hyvää."
T: "Mun täytyy päästä nautiskelemaan illalla." "Jep! Myyssaillaan (ruotsalainen sanonta kuulostaa hassulta suomeksi) illalla? "seksiä".
I: "Hyvää seksiä".
T: "Kyllä. Vai mitä tarkoitat? Haluan harrastaa seksiä kanssasi!"
I: "No sen olet kyllö tehnyt selväksi."
T: "Jep, mutta haluatko sä vai et? Jos haluat, tulen kotiin jo aikaisemmin. Haluatko harrastaa seksiä kanssani. Missä olet? Tarvitsisin sinua todella illalla. Voin nähdä nyt jos haluat."

päätin siirtyä hollantilaisen luokse. Hollensmannin taltuttaminen iskeminen ei juuri poppakonsteja vaatinut, ja pian olimmekin matkalla tämän hotellille. Asia johti toiseen ja Ikisinkku sai mitä halusikin, minkä jälkeen mentiin kylpyyn. Kylvystä meidät yllätti kuitenkin Hollantipanon veli. Veli oli käynyt itse hoitelemassa hommat daaminsa kanssa rannalla ja tahtoi nukkumaan. Yövieraille ei ollut kuulemma sijaa. Veljesten nahistellessa puhelimeni soi. Soittaja oli Tindersvedu numero 2, jolle olin mennyt antamaan numeroni. Kyseinen herra pyysi yösijaa, jota hänellä ei muuten olisi ollut tarjota. Tilanne oli absurdi. Siinä mä seisoin hädin tuskin vaatteet päällä hollantilaisten hotellihuoneessa sopien jo seuraavia seksitreffejä. Ajatus nauratti. Lopulta kuitenkin päätin antaa myös Tindersvedu kakkosen olla, sillä kyseessä oli Ykkösen tapaan turhan epätoivoinen kaveri.
Niinpä vietin loppuyön ilman miestä, nauttien kuitenkin suuresti tapahtuneesta ja kokemastani valinnanvapaudentunteesta. Entä tunsinko oloni halvaksi? En totisesti, miksi olisin? Sain mitä halusinkin ja kaupan päälle vielä mitä luultavimmin kupan suuhun ja liian suuren munan rikkoneen kondomin aiheuttaman maistiaisen ranskalaisesta la pilulu du lendemainista. Aikamoista.

Ps. Ikisinkun etelänmatkan villi sinkkuelämä sai kuitenkin yllättävän käänteen, siitä lisää Ikisinkku ja rakkautta ensisilmäyksellä -postauksessa.

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Rakkautta etsimässä


Ystäväni sanovat, että ihastunu helposti. Olen alkanut pohtia asiaa ja todennut, että siinä on perää. Ihastun helposti ja nopeasti, mutta siinä ei ole mitään pahaa. Mieluummin kovaa ja korkealta kuin tasapaksua ja tunteetonta. Lähihistoriassa listaltani löytyy niin ex-ex-ihastus, ex-ihastus, uus-ex-ihastus kuin uus-ihastuskin. Okei joo, on eri juttu, kuinka syviä nuo ihastukset ovat olleet, mutta enemmän ja vähemmän elämäähallitsevia henkilöitä nämä ovat olleet.

mul oli tapana niin kovaa rakastua mut yleensä ne pojat ei tahtonu mua

Kun ihastus iskee (ainakin kun puhutaan Ikisinkun tapauksesta), saa kaikki muu väistyä. Ihastuksesta tulee elämän prioriteetti numero yksi, jonka ympärillä maailma pyörii. Vaikka sitä kuinka yrittää jättää ihastukset taka-alalle, vaeltavat ne pakostakin enemmän tai vähemmän mieleen pitkin päivää. Kun selviää, että kyseessä on jälleen kerran ollut yksipuolinen ihastus, eikä ensi kesänä tanssitakaan häitä, koittaa suruaika. Jos ihastus on ollut valtava, ei asiaan auta muu kuin aika. Muussa tapauksessa uuden ihastuksen kohteen löydyttyä tilanne on saatu taas hetkeksi hallintaan.

rakasta mua rakasta mua rakasta mua rakasta mua rakasta mua rakasta mua rakasta mua rakasta mua rakasta mua rakasta mua rakasta mua rakasta mua
rakasta

Mikä sitten mahtaa kyteä moisen ajattelu-, ja toimintamallin takana? No halu rakastua ja tulla rakastetuksi tietenkin. Harvapa ei sitä toivoisi. Kun ei ole koskaan saanut kokea haluamaansa kaksipuolista rakkautta, nousee kynnys löytää se vain entisestään. Ja siitä tullaankin seuraavaan pointtiin.

Voiko rakkauden löytää etsimällä?

Henkilökohtaisesti uskon, että ei. Tai jos kyllä, niin se vaatii runsaasti aikaa, useita vuosia ja täyttä omistautumista etsinnöille. Eikä silloinkaan rakkaus ole niin sataprosenttisen aitoa, kuin elokuvamainen, sattumalta löytynyt rakkaus. Näin ainakin uskon. Olen vierestä seurannut muutaman kaverin pakonomaista rakkaudenetsintäoperaatiota, eikä se vaikuta kovin terveeltä. Rakkaudennälkä on tervettä, mutta on tunnistettava, milloin se menee yli ja alkaa hallita elämää.

Miksi sitten toimin niin kuin toimin?

Koska pohjimmiltani olen (toivoton) romantikko. En koe, että elämäni olisi mitenkään niin sisällötöntä ja siksi menisin tahallani ihastumaan niin helposti. Uskon, että se on osin yhteiskunta, rakkautta pursuava sosiaalinen media ja vastarakastuneet ystävät, jotka yhdessä luovat odotuksia ihan huomaamattaan. Yritän kuitenkin ottaa tämän miehen metsästyksen kevytkenkäisesti, kuin vitsillä, ja jos nappaa niin nappaa. Rukoilen kyllä, että nappaa suhteellisen pian lähitulevaisuudessa, etten joudu tyytymään järempiin otteisiin, kuten lemmenjuomiin...


minä, minä, minä, minä ja mun tunteet

minä, minä, minä, minä ja mun tunteet

yksi ruumis ja yhdet aivot
minä, minä, entä minä ja mun tunteet
miljardeista samankaltaisista
ajattelee sitä.

Tsemppiä kaikille ikisinkuille rakkauden etsintään. <3
Rakkaudella, The Ikisinkku.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Lemmenjuoma alá Ikisinkku

Olen tunnetusti kova ihastumaan. Etenkin työkavereihin. Edellisestä katastrofista mitään oppimattomana lankesin siis jälleen, noin puoli vuotta sitten, erääseen toimistomme komistukseen. Tämä tarina on melko tragikoominen, joten on aika kaivaa popparit esiin. Luvassa on paljastus yhdestä Ikisinkun tähänastisesti hulluimmasta tempauksesta.

Uuteen työtehtävään siirryttyäni löysin itseni varsin pian ihastuneena erääseen kollegaan (kutsuttakoot häntä vaikkapa nimestäväännetyllä salanimellä, Joulupukki), minkä tiesin (tai ainakin ystäväni tiesivät) olevan virhe jo alkuunsa. Koska tunteilleen ei kuitenkaan mitään voi, ei asian voinut antaa vain olla. Tilannetta ei myöskään helpottanut, että tämä Joulupukki istui minua vastapäätä, asui naapurissa ja kävi samalla salilla kanssani. Yhteisten satunnaisten sali-, ja saunahetkien lisäksi meillä oli varsin hauskaa töissä. Tiedättekö niitä miehiä (tai ihmisiä ylipäätään), joilla on aina pilke silmäkulmassa, niin että on vaikea sanoa flirttaileeko henkilö vai ei? No, tämä miekkonen oli juuri sitä tyyppiä, minkä takia minun oli vaikea tehdä tulkintoja toisen todellisista tunteista.

Sinnikkäästi yritin kuitenkin tehdä parasta mahdollista tuttavuutta puolen vuoden ajan. Tilanne eskaloitui syntymäpäivilläni, jolloin kyseinen ihastus sai kantaa minut ambulanssiin, muttei lähtenyt mukaani sairaalaan. Siinä vaiheessa hänelle viimeistään oli selvinnyt, että olen kiinnostunut. Koska tilannetta ei voinut enää pahentaakaan, kokeilin aina silloin tällöin kepillä jäätä - tuloksetta. Kunnes sain loistoidean...

...lemmenjuoman!

Juu-u, luitte aivan oikein. Ja seuraavaksi mietitte kuinka sekaisin tämä Ikisinkku täällä ruudun toisella puolella oikein on. Melko sekaisin, tai ainakin hyvin ihastunut. Mutta niin, itse asiaan - mikä ihmeen lemmenrohto? Koska muut keinot eivät tuottaneet tulosta, päätin kokeilla saisinko jollakin loihditulla rakkaudenjuomalla ihastuksen tunteet heräteltyä.

Ensimmäinen askel juomantekoprosessissa oli sopivan ohjeen metsästäminen. Netin luotettavin lähde Suomi24 ohjeisti nukkumaan kolme ruusua rinnalla, liottamaan ne viinissä ja juottamaan miehelle. Koska alkoholivaihtoehto ei tuntunut luonnolliselta, päätin kehitellä oman ohjeen:


  • 3 terälehteä kolmesta eri juhannuskukasta, jotka rinnalla on nukuttu juhannusyönä
  • 1 murskattu kaardemumma
  • hippusellinen Madagascarin vaniljaa
  • 3 yksikköä jotakin ihastukselta saatua/häneen liittyvää ainesta (itse käytin lahjakasvin lehtiä)
  • ripaus rakkaudentuoksuista, aromikasta teetä
  • loraus vettä
  • rutkasti rakkautta
Anna kiehua ja kiehahtaa noin 20-30 minuuttia, jäähdytä, siivilöi ja pullota rakkauslaulujen soidessa ja ihastusta ajatellessa. Huom! Varmista, että kiehahtaa myrkytystilan välttämiseksi!

Kyseistä lientä keitellessäni mietin, että mihin kaikkeen tämä ikisinkkuus ihmisen ajaakaan. Lopulta olin kuitenkin hyvin ylpeä aikaansaannoksestani. Vielä ylpeämpi olin kuitenkin siitä, kuinka sain lemmenrohdon ujutettua ihastukselle. Tämä tapahtui kahdessa vaiheessa, sillä halusin varmistaa, että juoma menee varmasti kurkusta alas, sillä en sitä itse voinut kuitenkaan sinne kaataa.

1) Minulla oli tavaraa Joulupukilta lainassa, ja päätin viedä jotain korvaukseksi tästä. Insidevitsimme takia päädyin viemään maitopurkin. Koska sen avaaminen etukäteen olisi epäilyttävää, tein purkkiin pienen pienen reiän, jonka läpi puhalsin juomaa pillillä pipetin omaisesti.

2) Koska en ollut varma, oliko maito mennyt kurkusta alas tai oliko rohtoa ylipäätään päätynyt mukaan tarpeeksi, päätin tuplavarmistaa asian kaatamalla tilkan juomaa myös ihastuksen työpöydällä olevaan juomapulloon varhain aamulla kun muita ei toimistolla vielä ollut. Sormet ristissä, ettei kukaan nähnyt tätä valvontakameroista!

Syy miksi päädyin tämän hullun teon tekemään oli puoliksi halu testata toimivuus, puoliksi pokkaani. Lisäksi tiesin Joulupukin olevan lähdössä työpaikaltamme piakoin. Tulokset tälle kokeelle eivät kuitenkaan ainakaan vielä ole olleet kummoisia - päinvastoin. Läksiäisiltana tapasin ihastuksen kuvankauniin heilan suutelemassa ja mietin, olisiko lemmenjuomasta pitänyt tehdä vielä vahvempaa. Muuta ratkaisua en asiaan keksi. Onko teillä vinkkejä onnistuneisiin lemmenrohtoihin?

Liian osuva video.

PS. Vieläkin naurattaa, että oikeasti menin tekemään tämän... 

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Kuukautiset ja seksi

Menkat - nuo kaikkien naisten rakastamat "väriä elämään" -päivät. Pelkkää lovea. <3

Kuvittele, että nukut lusikassa uuden ihanan miehen kanssa autuaan tietämättömänä, että kuukautiset tekevät tulojaan. Aamulla heräät ja huomaat sohvalla sinusta pinttyneen veritahran sohvalla. Epätoivoinen yritys putsata läikkää osoittautuu turhaksi ja lopulta heität peiton tahran päälle, poistut paikalta ja toivot, ettette tapaa enää koskaan uudelleen.

Menkat koskettavat lähes kaikkia naissukupuolisia, mutta erityisesti ne aiheuttavat päänvaivaa sinkkuudesta kärsiville nauttiville naisille. Aika kova väite, että menkat olisi jotenkin vaikeammat sinkuilla, mutta siinä on perää - ainakin yhden näkövinkkelin kannalta.

Parisuhteessa olevilla on lähes poikkeuksetta taattuna säännölinen seksielämä. Poikkeuksiakin toki on, mutta mennään nyt sen tyypillisimmän vaihtoehdon mukaan; sunnuntaiseksiä saunan jälkeen on saatavilla aikalailla viikottain. Sinkuilla ei kuitenkaan vakinaisen seksielämän takaaminen ole välttämättä näin helppoa, sillä yhdenillanjutuista ei ole koskaan takuuta ja useimmiten se vaatii baariin lähtemisen, jollei nyt jotain vakipanoa satu olemaan. Mutta kuinka tämä nyt sitten liittyy kuukautisiin?

Koska useimmilla meistä nuo kuukausittaiset puolukkapäivät kestävät useimmiten noin viikon verran, tarkoittaa se, että mahdollisuus seksiin tippuu kolmeen viikonloppuun kuukaudessa, siinä missä parisuhteessa olevat voivat hyvillä mielin pidättäytyä seksistä menkkojen ajaksi tietäen mahdollisuuden seksiin odottavan kuitenkin heti niiden jälkeen tai vaihtoehtoisesti harrastaa vähän verisempiä leikkejä. Toisaalta, kuka estää sinkkuja panemasta menemään kuukautisten aikana? Ei tietenkään kukaan ja tottakai myös Ikisinkku on tämän kokeillut.

Yleisesti ottaen menkkojen aikana panemista pidetään ällöttävänä, mikä on täysin ymmärrettävää. Jotkut moista kuitenkin himoissaan päätyvät harrastamaan. Yhdenillanjututtujen ollessa useimmiten ennestään tuntemattomia kumppaneita, on etukäteen lähes mahdotonta tietää, mitä kyseinen kumppani pitää menkkapanon ideasta. Parisuhteessa asiasta voidaan sentään keskustella järkevästi, mutta iskuyrityksessään onnistuneen sinkun voi olla vaikeampi saada asiaa kakistettua ulos tosipaikan tullen. Niin kävi myös minulle.

Ensimmäinen "menkkapanoni" oli tapahtua elämäni toisella kerralla, raahattuani hyvin pienikaluisen kumppanin kotiini. Menkat olivat tehneet yllätyshyökkäyksen baari-illan aikana ja siinä huumassa asia vain jotenkin unohtui. Kankean seksisuorituksen aloitettuamme kumppani huomasi oitis olevani menkkainen ja kysyi miksen kertonut, että minulla oli kuukautiset. Sanoin, että unohdin ja se homma jäikin sitten siihen. Ehkä parempi niin.

Tämän jälkeen olen pyrkinyt välttämään punaisia panoja, joko välttelemällä miehiä kyseisten päivien ajan (ihan kun niistä olisi niin paljon tunkua) tai syömällä e-pillereitä jopa kolme kuukautta putkeen "panomahdollisuuden" varalle. Koska seksielämäni ei kuitenkaan noudata minkäänlaista säännöllisyyttä (paitsi puolen vuoden selibaattijaksoja), eivätkä himoni mitenkään katoa menkkojen ajaksi, eivät ne estäneet menoa tänäkään viikonloppuna kun mahdollisuus miehiseen nautintoon tarjoutui. Menkkojen piti kylläkin olla jo aikalailla ohi, eivätkä ensimmäiset aktit sisältäneet punaisen värikynän jälkeä lakanoilla tai muuallakaan. Kolmannen kerran jälkeen lakanalla möllötti kuitenkin kaunis preussin sävy ja samaa sävyä loisti myös käytetty kondomi. No, vähän väriä elämään, ei kait siinä. Tämä samassa firmassa työskentelevä tanskailainen pano (=Tano) lähtikin lätkimään aika pian tapahtuneen jälkeen ja voin vain miettiä oliko veritahroilla osuutta asiaan. Luultavasti hän muistelee minua "menkkamuijana".

Aivan punaisen verisuihkun sävyttämään seksiin en kuitenkaan olisi kovin halukas lähtemään olin sitten parisuhteessa tai en. Paras tapa lienee siis joko näännyttää itsensä anoreksian partaalle ja menettää menkat ja lastensaannin mahdollisuus ikuisesti tai alkaa pumppaamaan bodyyn hormoneita ajamaan nuo veripäivät pois. Tai vaihtoehtoisesti voin kai hyväksyä syntyneeni naiseksi ja pidättäytyä seksistä noiden muutaman päivän ajaksi.

PS. Tano saa olla onnellinen, että ei tarjoutunut nuolemaan noiden menkkojen yllätyshyökkäyksen jälkeen, vaan että se tapahtui jo aiemmin. Toisaalta, kai verikin sisältää jotain tärkeitä ravintoaineita?

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Ikisinkun ensi-ihastus

Muistatko miltä tuntui kuin ihastuit ensimmäistä kertaa? Lukuisista ihastuksistaan huolimatta Ikisinkku ainakin muistaa sen kuin eilisen. Luvassa siis Ikisinkun ensimmäisen kunnon ihastuksen, Masa Majavan (kyllä vain, pojan nimi oli oikeastikin lähes tätä luokkaa) tarina. Ei kuitenkaan syytä huoleen, kyseessä ei ole mikään äklönmakea rakkaustarina, sillä sellaisia Ikisinkulla ei ole tarjota.

Oli rippileirikesä, oltiin viisitoistakesäisiä (tai no sinä vasta neljäntoista). Riparia oli kulunut jo muutama päivä ja kiinnostukseni sinua kohtaan oli jo herännyt. Ehkä se oli söpöt kiharasi, ujoutesi aiheuttama salamyhkäsiyys tai vihreäraidallinen hupparisi - mene ja tiedä - minkä takia sinuun silmäni pistin ja jätin. Ainakin vuodeksi.

Muistan kuinka tunsin sen ensi kertaa. Ja ei, en puhu orgasmista, vaan ihastumisen perhosista vatsassa. Olin toki ollut ihastunut jo aikaisemminkin, mutta koskaan se ei ollut kolahtanut tällä tavalla syvälle kuin penis G-pisteeseen. Illalla tyttöjen huoneen yläsänkyyn nukkumaan käydessäni olit mielessäni ja aamulla ajattelin sinua heti herättyäni. Isosena toimivan parhaan ystäväni kommentti "te olisitte söpö pari", sai minut suunnittelemaan jo häitä ja yhteistä hautapaikkaa. Vaivihkaa yritin hivuttautua samoihin paikkoihin samaan aikaan kuin sinä, ja historiallisen kymmenminuuttisen yhteisen juttutuokiomme jälkeen olin onneni kukkuloilla. Tein sinulle rannekorunkin niistä iänikuisista nyöreistä, joita leiripaikka oli pullollaan. Pistit sen taskuusi. Viimeisen illan iltanuotiolla istuimme hetken vierekkäin ja se olisi voinut olla romanttista. Sinua kuitenkin kiinnosti vain enemmän vuotta vanhemman isosemme seura. Harmitti.

Naimalupa tuli, vaan ei menty naimisiin. Tai edes naitu. Tuolloin ei naimisen jalosta taidosta tiedetty kyllä mitään. Riparin jälkeen olit auttamattomasti poissa joka päiväisestä arjestani, mutta koska olit jo alkanut elämään päässäni, ei sinusta ollut enää mitään toivoa päästä eroon. Näihin aikoihin varmaan alkoi itseasiassa tämä harrastamani älytön ihastuksiini uppoutuminen ja vakoileminen. Samaa koulua käyvä kaverini sai kertoa päivittäiset havainnot sinusta sisältäen tekemisesi ja vaatetuksesi (siitäkin huolimatta, että hän näki sinua korkeintaan kerran päivässä koulun käytävillä eikä näissä havainnoissa ollut juuri tarttumapintaa). Jatkoin kuitenkin mielikuvituspoikaystävä-Masan rakentamista päässäni. Selvitin osoitteesi ja treenipaikkasi. Tiesin pikkuveljesi nimen ja kaverit. Juuri saatu skootterini ajoi jotenkin aina sattumalta kotisi, koulusi tai harrastuspaikkasi vierestä. Oikeastaan mistä vain, missä oli mitään toivoa törmätä sinuun. Vaikka eihän me edes törmätty.

Sitten ajatuksista tekoihin. Tuohon aikaan älypuhelimet olivat pikkuhiljaa alkaneet yleistyä, mutta Facebook oli vielä suhteellisen alkeellinen ja sitä käytettiin lähinnä koneella. Tämä tarkoitti siis siistiä sisätyötä minulle. En halua edes tietää kuinka monta tuntia käytin istuen Facebookissa ja odottaen, että harmaa keskustelupallo muuttuisi vihreäksi. Niin kävi tuurilla ehkä kerran viikossa ja niinä hetkinä tiesin aina välittömästi, että nyt oli minun aikani toimia. Tein tikusta asiaa kerta toisensa jälkeen koettaen herättää kiinnostuksesi, siinä kuitenkaan onnistumatta. Ihastukseni sinua kohtaan kasvoi kuitenkin jokaisen juttelukerran jälkeen entisestään ja unelmoin ajasta, jolloin olisimme yhdessä, pariskunta. Hyvä vitsi. Hyvä vitsi oli myös avata nuo käymämme keskustelut näin kuuden vuoden jälkeen ja nauraa. Makeasti.

Tätä jatkui ehkä vuoden verran, kunnes lopulta tajusin luovuttaa tämän yksipuolisen ihastuksen suhteen (luultavasti löysin uuden uhrin). Meistä ei siis koskaan tullut pariskuntaa, eikä edes hengailukavereita. Kai sitä olisi voinut vapaa-aikansa huonomminkin käyttää tuona vuonna - pysyinpähän poissa kaduilta.

PS. Kolmen vuoden jälkeen, jo päästyäni yli sinusta, kohtasimme vihdoin. 15-vuotiaan Masa Majavan söpöys ja hohto oli poissa. Olit vain poika muiden joukossa. Ensi-ihastus oli päättynyt, mutta aikaansaamaasi tunnetta.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

#ekakerta

Eka kerta tuskin unhoittuu koskaan, oli se sitten nautinnollinen (mitä varmastikaan 95% ekoista kerroista ei ole) tai painajaismainen painallus. Ekaa kertaa odotetaan koko alkuelämä ja sitä voikin sitten muistella loppuelämän joko nostalgisen onnen tai häpeän värittämin tuntein. Ekasta kerrasta puhutaan paljon varsinkin teini-iässä, mutta loppupeleissä se on vain pieni kärpäsenkakka koko elämän mittakaavassa. Seksielämän aikajanalla eka kerta on kuitenkin tärkeähkö piste janan alkupäässä eikä tätä ensimmäisen kerran kokemusta pysty enää jälkikäteen toiseen vaihtamaan (ikävä kyllä). Kyseessä on siis jokseenkin ainutlaatuinen homma, mutta kukin arvottakoot sen elämässään haluamallaan tavalla. Itse muistelen ekaa yhdyntääni aina hymyillen, sillä koko tarina on suhteellisen hupaisa. Siksipä päätin jakaa tämän ekan kertani teidän kanssanne.

Olin 18-vuotias ja edelleen neitsyt. Se hävetti. Kuten monissa teinielokuvissa, minullakin oli hillitön tarve päästä neitsyydestäni eroon. Siihen ei valitettavasti ollut oikein muuta vaihtoehtoa kuin elämäni ensimmäisen randompanon etsiminen ja sisäänpäästäminen. Läheltäpiti-tilanteita oli toki ollut jo aikaisemminkin muutamien harvojen biletyskertojen yhteydessä, mutta itse tositoimintaan ei oltu vielä päästy. 18-vuotispäivänäni järjestin koko korttelia järisyttäneet kotibileet, joissa neitsyydenmenetyksen olisi saanut suoritettua varsin kätevästi, mikäli vapaa huone olisi ollut tarjolla. Nyt tilanne jäi kuitenkin vain kiimaiseen käsipeliin terassillamme, josta tosin jäi jälkensä hormonihuumassa romahtaneen hyllyn muodossa. Muistan yhä edelleen tuolloisen partnerin kysymykseen "Millon viimeks?", johon vastasin kierrellen: "Siitä on aikaa". Kyseinen kopelointikaveri totesi myös minun olevan ilmeisesti aika kokomaton, mikä tietysti hävetti myös. Tuolloin jos viimeistään päätin, että neitsyyden taakasta on päästävä eroon ja mahdollisimman nopeasti. 

Kului kuukausia, mutta sopivaa ratsua ei tullut vastaan. Toki mahdollisuuksia tuli vastaan, mutta joko jännitin tilannetta liikaa tai kumppanissa oli jotain mätää. Eräänä iltana baarissa ollessamme ja miehen iskettyäni, tein päätöksen, että tänään se tapahtuu. Ja niin tapahtuikin.

Hetken rupattelun jälkeen päätimme yksissätuumin lähteä jatkamaan yhteistä yötämme johonkin toisaalle. Itse olin (onneksi) hörppinyt kiitettävästi, mutta tämä minua 6 vuotta vanhempi partnerini ei ainakaan oman väitteensä mukaan ollut juuri juonut, joten lähdimme baarista hänen autokyydillään päätyen Hietsun rantaan. Siellä se sitten tapahtui, Hietaniemen rannassa autossa 24-vuotiaan ihan ok hyvännäköisen miehen kanssa. Kutsuttaakoot häntä Maitopojaksi (tarina nimen takaa selviää pian). Seksi oli täynnä säätöä (minun puoleltani) - milloin oli haarat liian kiinni, milloin mies luuli makaavansa lahnan kanssa. Lopputulokseen hän kuitenkin taisi olla tyytyväinen ja minä puolestaan olin tyytyväinen kun tapahtuma oli ohi, suorastaan ylpeä itsestäni. Eikä se kai sattunutkaan niin paljon kuin olin lukenut. Auton ikkunat olivat huurussa, alastomat vartalomme tihkuivat hikeä ja aurinko oli nousemassa. Hetkessä olisi voinut olla jotain hyvin kaunista, mutta itse näin sen vain raksina bucketlistaan. 

Jo kun luulin homman olevan siinä, yksi asia jotenkin vain johti toiseen ja päädyimme minun luokseni (kämppä oli tyhjillään porukoiden ollessa mökillä, thank god). Matkalla pysähdyimme kauppaan Maitopojan pyynnöstä, sillä hän halusi maitoa (ja kumejakin tarvittiin sen lompakosta löytyneen viimeisen tilalle). Ostettuamme kondomeja ja maitoa 24h-Alepasta, ajoimme meille, jossa toinen kerta tapahtui pienessä yhdenhengen Ikean sängyssäni. Toinen kerta oli astetta selkeämpi, vaikka olinhan vieläkin pihalla kuin lintulauta. Kortsut käytettyään, maidot hörpittyään ja hieman nukuttuaan, tämä neitsyydenviejäni kiitti illasta, pyysi Facebookiani ja ajoi tiehensä. Maitopoika oli poissa kuten myös neitsyyteni. 

Aamulla tunnustelin oloani; kaikki raajat olivat yhä tallella ja olo oli muutenkin aikalailla samanlainen kuin edellisenä päivänä. Ainoa, mikä oli muuttunut, oli että olin vihdoin päässyt neitsyydestäni eroon, lopullisesti. Olin tyytyväinen vaikka itse seksi ei ollutkaan erityisen nautinollista ollut - lähinnä kiusallista ja kivuliasta. 

Hassua, miten ekaa kertaa pidetään niin merkittävänä etappina, vaikka tosiasiassa eka kerta ei ole mikään oikotie onneen, vaan taitamaton sängyssä on vielä pitkän aikaa sen jälkeenkin. Mielestäni on myös hieman huolestuttavaa, että moinen ajattelutapa neitsyydestä eroonpääsemisestä on niin normaalia ja että nyky-yhteiskunta vain ruokkii sitä. Toisaalta uskon myös, että eka kerta tulee aina olemaan sellainen jännittävä tabu, joka puhututtaa ja kiinnostaa nuoria ennen kuin sen on päässyt itse kokemaan. Tuntuu, että nykynuoret pyrkivät pääsemään neitsyydestään eroon heti kun mahdollista ja täysi-ikäinen neitsyt on suoranainen ihme. Kukin ajallaan, mutta älkää hyvät nuoret kiirehtikö, se tulee kun on tullakseen. Olkoonkin sitten ensimmäisessä parisuhteessa tai baari-illan päähänpistona, kuten Ikisinkulla.

PS. Maitopoika ei koskaan saanut tietää olleensa neitsyydenviejäni, vaikka se olisikin ollut varmaan kunnia miehelle. Emme tavanneet enää koskaan, vaikka hän viestiä perään laittoikin.

Sana vapaa, kertokaa millainen teidän eka kerta oli tai jos se on vielä edessä, minkälaisia ajatuksia se herättää?

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Iso- ja pienikulliset kaverukset

Vuosien varrelle mahtuu jos jonkunmoista menijää ja jonkinlaista tarinaa. Välillä sitä päätyy ihmettelemään oman elämänsä koomisuutta ja alkaa pohtimaan onko tämä Iksinkun oikea elämä vai Salkkareiden käsikirjoitus. Välillä nämä tapaukset ahdistavat, mutta useimmiten loppupeleissä niille ei voi kuin nauraa. Yksi hulvattomimmista sinkkuvuosien seikkailuista löytyy parin vuoden takaa ja se sijoittuu Rodoksen turistipitoiselle saarelle. Ota siis mukava asento ja popcorint esiin ja nauti päivittäinen viihdeannoksesi seuraavan tarinan siivin.

Lähdimme matkaan kahden hyvän ystäväni sekä yhden äidin ja tämän ystävätteren voimin. Ikää minulle oli kertynyt juurikin se maaginen 18, toisten matkakumppaneiden ollessa vielä alaikäisiä. Nämä perusfaktat ja olosuhteet tietäen, olin valmistautunut mukavaan ja rentouttavaan perhelomaan. Toisin kuitenkin kävi...

Loman ensimmäisenä iltana lähdimme reippaina tyttöinä tietenkin tutustumaan kohteen baaritarjontaan. Ei aikaakaan, kun huomasimme istuvamme kahden suhteellisen humaltuneen ja ihan komean tanskalaisen seuraan. Kutsuttakoot heitä vääntämillämme lempinimillä Messi ja Nökö. Nämä uudet tuttavuudet olivat tietenkin tervetulleita siksi, koska tämä tiesi ilmaista iltaa, mutta myös koska Ikisinkun sinkkureseptorit olivat herkillä ja aistivat mahdollisuuden.

Nökö oli sankareista nuorempi osapuoli, ja rajoittuneen englanninkielen taidon takia kommunikaatio keskittyi lähinnä Messin ympärille. Tärkeimmän sanaston Nökö oli kuitenkin onneksi opetellut, nimittäin seksiiin liittyvät perussanat. Illan edetessä Nökö valitsikin kohteekseen yllättäen epätoivoa tihkuvan Ikisinkun ja aloitti lämmittelyn. Kömpelö "sex on the beach" -ehdotus ei kuitenkaan saanut epävarmaa Ikisinkkua vielä ryhtymään tositoimiin, sillä ilman kondomia ajaminen tuntui liian uhkarohkealta ajatukselta. Hetken kuluttua Nökö palasi kortsut mukanaan, mutta joko Ikisinkun rohkeus tai humalatila ei ollut kohdillaan, sillä sex on the beach jäi tapahtumatta (jälkikäteen ajateltuna tämä harmittaa). Sovittiin, että koodaillaan.

Joko olimme hyvin kyllästyneitä toistemme seuraan jo alkuviikosta tai sitten vain hyvin kyrvännälkäisiä, sillä tiemme löysi tanskalaisten hotellille joka ilta. Ryyppyhommia, ryyppyhommia.
Lopulta päästiin vihdoin itse asiaankin eli panemaan. Muille sanoimme lähtevämme Nökön kanssa "kauppaan" hakemaan lisää viinaa, mutta tosiasiassa suuntasimme hotellin käytävän yleiseen vessaan. Seksi oli huonoa, nuoren pojan painantaa, mutta kalu oli iso kuin hevosella. Ja se jos jokin sattui. Joko immenkalvoni ei ollut revennyt vielä ekojen kertojen aikana tai sitten minulta meni jotain muuta rikki. Esileikitön, isokullinen ja kivulias seksi loppui lopulta alapääni vuotaessa kuin putous ja Nökön paidan saadessa kauniin uuden punaisen värjäyksen. Käveleminen ja tietyt asennot olivat kivuliaita vielä seuraavinakin päivinä, mutta tulipahan koettua.

Koska halu Nökön uusinta-ajoon ei ollut korkea, oli aika vaihtaa sukat eli siirtyä Messiin. Seuraavat illat tehtiin vankkaa pohjatyötä ja suudelmia vaihdettiin, mutta itse seksi sai vielä odottaa. Ehkä miehillä on siis jonkinlaista lojaaliutta – kaverin ex-säätöön ei kosketa ainakaan ihan seuraavana päivänä. Eräänä iltana se kuitenkin lopulta tapahtui ja vain ajauduimme Messin kanssa sänkyyn muiden viilettäessä Rodoksen yöelämässä. Muna oli puolet pienempi kuin viime sankarilla, mutta seksi oli humalasta huolimatta huimasti parempaa. Tässä kohtaa voin siis allekirjoittaa väitteen "ei se koko, vaan miten sitä käyttää". Pano johti toiseen ja silloin se sitten tapahtui; Nökö tuli sisään hotellihuoneeseen kesken aktin. Tilanne oli hämmentävä, mutta humalatilan sumentama, joten se kuitattiin villasella. Ikisinkku vietti yönsä näiden kahden kaveruksen välissä nukkuen. Ryhmäseksiä ei valitettavasti kuitenkaan kokeiltu. Noh, vielä sitä ehtii.

Loppulomasta Nökö iski silmänsä ystävääni. Messiltä puolestaan sain jäähyväissuudelman kun tiemme loman lopussa erosivat. Enää ei kuitenkaan pantu. Suomeen palattuamme ja hetken viestiteltyämme Mess poisti minut Facebook-kavereista. Ei muistella silti pahalla. Ainakaan minä en.

Rakkaudella, Ikisinkku

PS. Vähän ajan päästä tapahtuneesta Messi löysi tyttöystävän ja teki lapsen. Nökökin seurustelee ja on töissä teurastamossa. Ikisinkku on ja pysyy.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

#työpaikkaromanssit

Työpaikkaromanssit  nuo ihanat, mutta niin vaarallisset rakkaustarinat.
Oman kokemukseni mukaan työpaikkaromanssit parhaimmillaan parantavat työtehokkuutta ja -motivaatiota, mutta pahimmillaan ja useimmiten päätyvät vain awkward momenteihin ja molemman osapuolen epämukavaan olotilaan.

Ihastuminen työkaveriin on aina riski. Koska ihastumiseen ei kuitenkaan käsittääkseni voi juurikaan vaikuttaa, ei kyseessä ole välttämättä tietoinen riskin valinta, vaan se tulee mukana kaupan päälle, mikäli ajatukset muuttuvat teoiksi. Nimimerkki: KokemustaOn.

Ihastumisen alkuvaihe on aina jännittävää, mutta työkaveriin ihastumisessa tämä jännitysmomentti on viety toiseen potenssiin, sillä tapahtumamiljöö on kielletyn ja hyväksytyn rajamailla. Taidankin tietää miltä Eevasta tuntui käärmeen kutsuessa haukkaamaan kiellettyä hedelmää; herkku on niin lähellä, mutta sen maistamisen seuraamukset voivat olla hyvinkin ikävät.

Työpaikkaihastus saa odottamaan töihin heräämistä jo kotiin päästyä ja käyttämään aikaa töihin laittautumiseen tuplamäärän. Se saa unohtamaan miten kopiokonetta käytetään, jotta saa syyn pyytää apua siltä eräältä ja se saa läikyttämään kahvit kohteen päälle. Täysin normaaleja ihastumisen oireita, mutta sillä erotuksella, että ne tapahtuvat työpaikalla. Ja kyllähän ihastuminen piristää elämää huomattavasti. Kuinka söpöä onkaan saada hymynaamalla varustettu post it -lappu työpöydälle tai vaihtaa salaa merkitseviä katseita muiden selän takana. Kuinka ihanaa onkaan nähdä lemppari-ihmistään yleensä niin harmaassa työympäristössä ja kuinka paljon työpäivää piristääkään työpaikkaihastuksen kehu muiden edessä. Varsinkin jos ihastumiseen liittyy halu tuoda hyviä puoliaan esiin, kasvaa työpanos yleensä kuin huomaamattaan. Hiphurraa, tämähän on hyvä juttu! Pitäisikö meidän määrätä työpaikkaihastukset siis pakolliseksi kaikille, jotta saadaan tehostettua työskentelyä? Jos pysytään vaan siinä ihastuksen ensihuumassa niin voisi toimiakin.

Entä sitten kun muu työporukka alkaa huomata, että jotain on meneillään?
Vaikka kuinka yrittäisi pitää matalaa profiilia, paljastuu työpaikkaromanssi useimmiten muillekin työntekijöille jo ennen kuin siitä on ehtinyt tulla edes vakavaa. Sitä ei ehkä sanota suoraan, mutta tosiasia on, että teistä kyllä puhutaan  työpaikkajuoruthan ovat parasta viihdettä, mitä arkeen mahtuu. Kun teidät on huomattu, voit sanoa hyvästit sille matalalle profiilille ja näkymättömyydelle. Tilanne on BUSTED, eikä pakoreittiä ole tarjolla. Meni syteen tai saveen, homma on kaikkien tiedossa.

Parhaimmillaan lopputulos on työilmapiirin kohentuminen teidän rakkautenne kohottaessa muidenkin tunnelmaa, mutta harmillisen usein tilanne päättyy vähemmän mukavissa merkeissä.
Kun juttu on ohi, olisi se tietysti kiva unohtaa mahdollisimman pian, jotta pääsisi elämässään eteenpäin ja vielä joskus takaisin omille jaloilleen. Koska #helppoelämä olisi kuitenkin ihan liian kivaa, ei työpaikkaromansseista ylipääsemistä ole tehty yksinkertaiseksi. Vaikka kuinka olisitte yrittäneet puhua asiat halki tai eronneet sovussa, ei tilannetta työpaikalla saa normaaliksi ihan hetkessä tai välttämättä hetken jälkeenkään. Vaaleanpunaiset työpäivät saavat väistyä harmaan arjen tieltä, ja jokainen kopiokone ja post it -lappu muistuttaa epäonnistuneesta rakkaustarinasta. Pahinta on kuitenkin ihmiskontaktit. Ex-säätöön törmääminen joka välissä ei ainakaan edesauta erosta ylipääsemistä ja työkavereiden kommentit saavat nolostumaan. Miksi menin koskaan ihastumaan työkaveriini ja miksi edes kuvittelin, että tästä olisi voinut tulla jotain?

Tilanne on nihkeä isolla ännällä, mutta oikotietä takaisin onneen ei ole. Vaihtoehtoja on kaksi: a) irtisanoutuminen ja työpaikan vaihtaminen tai b) asian kanssa elämään opetteleminen ja "aika parantaa haavat" -sanonnan sisäistäminen. Mut lupaan, vielä se helpottaa.

Sydämellä, Ikisinkku

PS. Lupauksistani huolimatta olen jälleen mennyt ihastumaan kollegaan...

tiistai 14. maaliskuuta 2017

#ensisuudelma ruotsinlaivalla

Olemme tyttöporukalla ruotsinlaivalla. On ensimmäisen päivän ilta ja hytkymme laivan diskossa  selvinpäin. Tässä vaiheessa herää varmasti varsin ymmärrettävä kysymys; miksi kukaan menisi laivan diskoon selvinpäin? Tätä on vaikea itsekin ymmärtää jälkikäteen, mutta tuolloin olimme 16- ja 17-vuotiaita urheilijatyttöjä, joilla raittiuskasvatus on ilmeisesti onnistunut. Alkoholiin ei siis kosketa, sillä hauskaa osataan pitää ilmankin. Kello on ehkä kymmenen, eikä tanssilattialla ole vielä turhan täyttä, joten saamme esitellä tanssitaitojamme rauhassa. Välillä kuitenkin pidetään taukoa loungen puolella vaivihkaa mahdollisia söpöjä jätkiä bongaillen.

Jossain vaiheessa saammekin seuraa kiimaisesta suomenruotsalaisesta jätkäporukasta, joka on pitänyt huolen, ettei tänä iltana kärsitä nestehukasta. Ystäviäni tämä känninen porukka lähinnä hermostuttaa, mutta koska itse olen suuri (suomen)ruotsalaisten fani ja rakkaudennälkäinen, kiinnostun välittömästi porukan söpöimmän finlanssvenskin seurasta. Muut jätkät yrittävät epätoivoisesti lämmitellä ystäviäni, mutta ainoastaan minun "Börjeni" on ainoa, joka saattaa edes haaveilla saavansa tänä iltana. Juttelemme, eikä toisen osapuolen humalatila häiritse minua lainkaan, olenhan sentään saanut minua noin viisi vuotta vanhemman komean jätkän kiinnostumaan itsestäni  kännistä viis.

Illan edetessä Börje pyytää minua mukaan hyttiinsä, mutta sinne minulla ei ole asiaa, sillä kaveriporukkassa on sovittu ettei kavereita jätetä. Lopulta saan Börjeni kuitenkin kanssani tanssilattialle ja silloin se tapahtuu: #ensisuudelma! En ole suudellut ketään koskaan aikaisemmin kunnolla ja nyt se sitten tapahtuu, keskellä ruotsinlaivan hikistä tanssilattiaa! Suudelma maistuu kaljalta, mutta pidän siitä silti. Näin jälkikäteen ajateltuna lähinnä ihmetyttää kuinka epätoivoinen sitä on ollut, että voi nauttia selvinpäin humalaisen suudelmasta ja seurasta. No, onhan Börje sentään pirun komea ja vieläpä suomenruotsalainen. Ja se jopa tykkää musta!

Börje tahtoisi varmasti viedä minut hyttiinsä, mutta tieni käy vain omaan hyttiin noin kello neljän aikaan, sillä mukanaoleva valvojana toimiva kaverin äiti niin tahtoo. Ja se on laki. Börje antaa minulle kuitenkin numeronsa ja se tiukasti nyrkkiinpuristettuna vaivun ihastuneena uneen.

Aamu valkenee meillä krapulattomana, toisin kuin suurimmalla osalla muista laivan matkustajista. Aamupalalla näen tuttuja kasvoja Börjen kaveriporukasta ja lopulta bongaan itse pääjehunkin. Jätkä on krapulainen ja hiljaista poikaa, hyvä jos moikkaa. Tätä hieman ihmetellen jatkan kuitenkin ihastuneena kiertämään Tukholmaa ostaen uuden biletopin, josta ajattelen Börjen pitävän.

Illalla yritän bongailla Börjeä ympäri laivaa, tuloksetta. Lopulta laitan viestin edellisenä iltana saamaani numeroon ja kysyn ovatko tulossa illalla diskoon. Vastausta ei kuulu, mutta en menetä toivoa. Myöhemmin illalla kohtaamme vihdoin ja Börje kertoo antaneensa vahingossa väärän puhelinnumeron minulle. Tilanne korjataan, mutta ilmeisesti en loppupeleissä ole Börjen etsimää (seksi)seuraa, sillä myöhemmin illalla bongaamme hänet läheisistä tunnelmista jonkun toisen muijan kanssa. Noh, minähän en niin helpolla luovuta. Ainakaan kun on kyse ihastuksista.

Kaikki loppuu aikanaan ja niin saa myös risteilymme päätöksen ilman sen kummempaa loppuhuipennusta. Yksi kuitenkin jää ja se yksi on alati kasvava ihastukseni Börjeen. Maanantaina kerron koulussa "jutustani" tämän hottiksen kanssa ja kaverit ihailevat kuvia, joita esittelen Facebookista. Jostain kumman syystä Börje ei vain ole hyväksynyt kaveripyyntöäni vielä. No, ehkä se ei käytä Facebookia niin usein tai ehkä se ei muista minua. Asia ratkaistaan tietenkin laittamalla muka niin rento Whatsapp-viesti kohteelle. Niukka vastaus tulee kuin tuleekin lopulta, joskin hieman välttelevän sävyisenä.

Onneksi Ikisinkku on valettu suomalaisesta sisusta eikä osaa luovuttaa. Seuraava askel onkin Börjen urheilujoukkueen sivujen ulkoaopettelu ja työpaikan selvittäminen. Skootteri löytääkin pian tiensä lähimäkkäriin tavallista useammin, etenkin kun ottaa huomioon että elän syömishäiriöistä ja roskaruuatonta elämänvaihetta. Bongaamme tiskiltä Börjen lähes identtisen veljen, mutta kerta toisensa jälkeen arpa on tyhjä. Ja vaikka nappaisikin, mitä silloin tapahtuisi? Minulla ei ole mitään suunnitelmaa sen varalle, että näkisinkin Börjen vielä uudelleen. Toivon vain, että näkisin.

Näissä merkeissä elämä etenee Börjen hohdon pikkuhiljaa himmetessä, mutta ei täysin unohtuessa. Börje unohtuu kokonaan vasta löytäessäni uuden ihastuksen seuraavalta risteilyltä, eikä täysin silloinkaan. Noin kaksi vuotta tapahtuneen jälkeen näen vihdoin Börjen kaupungilla, mutta en mene moikkaamaan.

Sydämellä, Ikisinkku

Ps. Kaveripyyntö odottaa edelleen hyväksyntää Facebookissa.

Ikisinkun #sinkkujuttuja

Mielessäni on jo pitkään pyörinyt idea sinkkublogin perustamisesta ja vihdoin on tullut aika ryhtyä sanoista teoiksi. Luettuani Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävä-romaanin ja samaistuttuani siihen täysin, tajusin kuinka paljon aikaa ja energiaa oikeasti käytänkään miesten miettimiseen ja niiden perään murehtimiseen.

Ongelmasta eroonpääsemisen ensimmäinen askel on sen myöntäminen, joten tässä sitä ollaan. Myönnettään; noin 75% ajatuksistani ja puheistani liittyy jollain tavalla noihin mysteerisiin kaksilahkeisiin olentoihin, joista myös miehiksi kutsutaan. Läheisteni hermojen ja mielenterveyden kannalta lienee siis parasta, että jauhan noita loppumattomia miesjuttuja mieluummin tänne blogin puolelle. Näin ollen niiden suullinen ilmaisu jää mahdollisesti hieman vähemmälle, minkä seurauksena ystäväni saavat pitää edes osan aivosoluistaan vähemmän harmaina  ja minä puolestaan ystäväni. Selvä win-win -tilanne. Uskon myös, että täältä internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy sukulaissieluja, jotka kamppailevat samojen kysymysten äärellä ja unelmana olisikin saada kuulla myös muiden vastaavia kokemuksia ja keskustella niistä.

Miksi blogin nimi ei sitten ole miesblogi, jos se on kerta pääasiallinen aihe? No siksi, koska tämä on sinkkublogi. Olen ollut koko pienen ikäni sinkkuna ilman yhtäkään vähänkään vakavastiotettavaa suhteentapaista, ja se on alkanut huolestuttamaan. Tässä sinkkublogissa tulen jakamaan ajatuksia sinkkuna olemisesta, sen plussista ja miikoista sekä kertomaan tarinoita enemmän ja vähemmän villien sinkkuvuosieni varrelta. Sinkkuuteen voivat samaistua monet naiset ja miehet seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta, joten en halua määritellä sitä sen kummemmin miesblogiksi, vaikka niistäkin täällä tullaan puhumaan. Tarkoituksena on ruotia sinkkuuden raadollisuutta (ja ihanuutta) niin yleisellä tasolla kuin omakohtaisten esimerkkien kautta  katsotaan mitä tästä tulee.

Entä kuka oikein olen? Kirjoitan ainakin toistaiseksi kasvottomasti nimellä Ikisinkku, sillä ounastelen tulevien tarinoiden sisältävän sen verran henkilökohtaisia tietoja, että ehkä parempi pitää henkilöllisyyden suhteen matalaa profiilia, ainakin näin alkuun.
Kuka sitten on Ikisinkku? Ikisinkku on 20 vuoden paremmalla puolella oleva Etelä-Suomesta kotoisin oleva vahvan itsenäisen naisenalku, joka rakastaa romantiikkaa, mutta jonka elämä sisältää enemmän vaaleanpunaisia pilvilinnoja ja päättömiä ihastuksia, kuin oikeaa ruusuilla tanssimista. Takana nolla parisuhdetta, mutta sitäkin useampia säätöjä ja ihastuksia laidasta laitaan, joten voin luvata, että kokemuksia tulee riittämään laidasta laitaan.
Seksuaaliselta suuntautumiseltani on hetero ja omaan viha-rakkaussuhteen miehiin. Joskus tuntuu, että naisten kanssa kaikki olisi paljon helpompaa, kun ollaan sentään samalta planeetalta... Elämällä on kuitenkin jännä tapa yllättää, joten jään mielenkiinnolla odottamaan pääsenkö kokemaan edes sen yhden musthave naisihastuksen vielä joskus.

Siinäpä tämän sinkkublogin sisältösuunnitelma pähkinänkuoressaan  katsotaan mitä se todellisuudessa tulee pitämään sisällään. Tämä on #sinkkujuttuja.

Sydämellä, Ikisinkku